keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Tyttö sadepisarain

Heräsin aamulla kuuden maissa kovaan ukkosen jyrinään. Välillä vettä tuli niinkuin aisaa. Kun sade taukosi kävin postilaatikolla ja totesin että nyt saisi hyviä sadepisarakuvia. Keittelin aamukahvit ja odotin että aurinko siirtyy sopivalle hollille. Otin kameran ja lähdin sihtaamaan. Tässä muutama otos.





Klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi.


Löytyi myös pienen pieni hämähäkki verkkoineen. Lähemmäs en päässyt.




Kovin kauaa en ehtinyt pihalla käpeksiä kun oli lähdettävä lankakauppaan Äiteen ja Pienen Koiranomistajan kanssa. Mutta voitteko kuvitella, en ostanut mitään kun Malibu-lankaa ei enää ollut. Rasti seinälle.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Pörisevää porukkaa

Sinipiikkiputki on kukassa tai pitäisikö sanoa piikeissään ja houkuttelee pörriäisiä aterialle. Perjantaina kävin vähän sihtailemassa kameran kanssa ja tässä muutama otos. Aikamoinen surina siinä oli, mutta perhosia ei nyt näkynyt.


Tuijottava katse.


Hei laukkaa ratsu reima.


Koppis osingoilla.


Ujo piimä.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Ihana unikko


Kylvin pari pussia unikonsiemeniä kukkapenkissä olevaan sopivaan koloon. Toisen pussillisen siemenet eivät jostain syystä itäneet. Tai sitten kitkin alut rikkaruohona pois!? Tai en kastellut tarpeeksi. No, toinen pussillinen iti ja kuinka kauniita ne ovat. Yksi auenneista nupuista oli tällainen ripsureunainen.


Pussissa lukee että unikko on nimeltään Black Peony. Sanotaan kylväytyvän itsestään jos saa kasvaa rauhassa. Kyllä se mulle vain passaa. Huomasin nimittäin että mulla on enemmän keväällä kukkivia kukkia, niin on kiva että joku kukkii näin keskellä kesääkin. Tarttis tehrä sille asialle jotain.

Pari osumaa




sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Luonnonkukkia


Asuessamme nyt omakotitalossa on tullut kiinnitettyä huomiota luonnonkukkiin, joita kasvaa tontillamme. Onhan kukkia ennenkin huomannut, mutta nyt haluaisin tietää ja muistaa myös nimet mitä ne on. Muuten se menee aina jotenkin tähän tapaan, että onpa ihana kukka, mikähän tämä on...no tää on varmaan...öööö joku kukka. ;) Uteliaisuuttani helpottamaan ostin sitten opastusta oppiakseni kukkia tunnistamaan (jos aikanaan koulussa piti jotain luonnonkasvien nimiä oppia niin ne ovat pölähtäneen tuulen mukana pois). Laitan nyt itselleni muistiin muutaman näin alkuun.


Alsikeapila


Siankärsämö


Ojakärsämö


Kultapiisku


Peltopähkämö

Jos joku näistä meni väärin niin ei se mitään, korjataan sitten. Joku kellokukkakin oli ilmestynyt nyt nurmikolle kun sitä ei helteen takia ole leikattu, mutta en näin ensihätään löytänyt kirjasta kuvaa joka vastaisi kukkaa. Hmmmm, pitääköhän ostaa toinenkin kirja. Ans kattoo.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Lisää yllätyksiä


On se mukava kun saa ystävältä kasvinalkuja eikä sitten keväällä muista mitä kaikkea on saanut. Päivänä muutamana huomasin että nyt taitaa kohta taas tuossa muuripenkissä joku alkaa kukkimaan ja eikä aikaakaan kun esiin pullahti otanssi kukkanen. Luullakseni tämä on joku päivänlilja. Googletin ja löysinkin samanlaisen kukan kuvan mutta en nimeä.


Toinen yllätys on tämä anemone. Luulin että niistä kuivista 'korpunpaloissa' ei kyllä taida mitää elonmerkkiä ollakaan. No, nyt ainakin yksi kukka on tullut esiin.


Sormustinkukan löysin tuolta metsänpuolelta kukkimasta. Pari kolme vuotta sitten kukkapenkissä oli muutama sormustinkukka mutta sen jälkeen ei ole näkynyt.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Satoa saadaan


Ainakin vähän ja ainakin enemmän kuin viisi marjaa, niinkun toissa kesänä jolloin tuli ensimmäiset marjat. Näistä me kisataan lintujen kanssa, että kuka saa syödä ja kuka ei. Siksi piti verkottaa tukevasti.


Tämä on joku ruotsalainen puu, lajiketta en tiedä. Mutta tarhuri jolta sen ostimme vakuutti marjojen olevan makeita ja niin ne ovatkin. Vähän samantyyppisiä kun kaupasta on saanut jotain 'epsanjalaisia' ja koska olen puolueellinen maistaja sanon, että omat marjat ovat vielä parempia. Nam nam! Odotetaan vaan sellaista kesää koska saadaan ihan kunnon sato eikä vain maistiaisia.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Syvästi tykkään


Pihan ensimmäinen daalia on avannut nuppuansa. Jee! Pussin etiketissä lukee että Park Princess. Näitä rinsessoja istutin tuohon viisi juurakkoa. Vielä on odotettavissa muunkinlaisia daalioita. Jännää! Tämä on siis ensimäinen kesä kun hankin noita daalian juuarakoita ja olisi siis tarkoitus yrittää säilyttää ne juurakot talven yli. Mulla ei ole kokemusta miten ne saa säilymäään, niin että jos joku ystävällinen sielu vois vinkata.


Peipistäkin tykkään kovasti. Tuosta lehtien harmaansävysta ja kukkasista. Nämä olivat keväällä vielä ihan pieniä, mutta hyvin ovat peittäneet omenapuunalustaa.


Ostin prismasta yhden erilaisen pelargonian. En huomannut mitään lappulippusta josta selviäisi mikä pelargonia tämä on, mutta äidin mielestä tämä olisi orvokkipelargonia. Mokasin kun vein sen tuonne ulos pergolaan. Tuli sade ja vei kaikki kukat ja nyt vasta alkaa uudet olla nättinä. Siirsin sen sitten terassille niin on enemmän suojassa sateelta.


Kaukasianmaksaruoho kukkii myös. Siinä on todella kauniit kukat kun viitsii kumatua ja katsoa oikein läheltä. Taas kaipailin sitä tarkempaa lähilinssiä, mutta ehkä joskus, ehkä joskus se on vielä omassa kädessä. Jep.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Varjoon


Valkoisen varjoliljan kukat ovat auenneet. Se näyttää aika hujopilta kun varsi on kasvanut noin 130cm korkeaksi.


Varjossa on muutenkin mukavampi olla näin helteellä. Eilen mittari näytti varjossa 31.9 astetta ja näyttää tästäkin päivästä tulevan yhtä lämmin. Mutta on sitä sitten talvella mukava muistella kun oli niin hirvee hiki heinäkuussa, että pyörtyä meinas. ;)


Tarha-alpi kyllä näyttää viihtyvän, vaik'en ole kastellut tippaakaan, tuossa 'väliaikaisessa' paikassa johon sen tökkäsin viis vuotta sitten kun piha ei ollut vielä valmis. Siinä se nyt nököttää savikasan päällä rikkaruohojen seassa eikä ole moksiskaan. Taitaa kuulua siihen 'tarttis tehdä jotain tällekin paikalle' rojektiin. Ehkä sitten kun helteet on ohi niin riittäis intoa tehdä puutarhassa muutakin kuin löhöillä. Mutta nyt löhöillään oikein olan takaa, juodaan mehua ja löyhytellään viuhkalla.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Taas oon ihan tiedoton


Tää postaus kuuluu jälleen 'mulla on piha, josta en tiedä mitään' osioon. Sain veljen vaimolta tällaisen kellokukan jonka nimeä hän ei muistanut, enkä minäkään sitä tiedä. Lätkäisin sen tuohon muuripenkkiin kun siinä näytti olevan tilaa. Jos se viihtyy niin hyvä jos ei, niin sitten ei. Se on kuulemma kova leviämään.


Näitä kahta muuta kukkaa en tiennyt omistavanikaan. Ne ovat tulleen vähän kuin vahingossa tuohon samaan muuripenkkiin. Tämä alkoi kurkkimaan unikon juurelta.


Toista luulin ensin syysleimuksi kun se kasvoi sen paikalla ja luulin etten siirtänytkään kaikkea pois viime syksynä. Sitten huomasin ettei sen lehdet olekaan samanlaiset kuin syysleimussa ja nyt kun kukkii niin kukat ovat kuin pienet loistavat auringot.


Tässä on koko puska. Täytyy lisäillä nimet tähän jälkeenpäin itselle muistiksi kun niitä alkaa löytymään.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Oi Niobe!


Tämä Clematis on uusimpia tulokkaita pihallani. Ja se on sanalla sanoen I-H-A-N-A. Meillä on aiemmin hankittu alppikärhöä kaksi kappaletta kun se on kuulemma helppo kasvattaa. Toinen onkin tämän muuripenkin toisessa nurkkauksessa, kasvamassa ylöspäin. Tämän halusin kasvamaan tästä kulmasta alaspäin ikäänkuin putouksena. Tuossa se on nyt köllötellyt muutaman viikon ja ainakin kolme nuppua on vielä avautumatta.


Toivotaan että tuo viihtyy siinä, kun tämä kukkapenkki on ollut vähän ongelmallinen. Olen valinnut siihen varmaan ihan vääriä kasveja kun eivät ole viihtyneet ja siksi siinä kasvaakin kaikenlaista sekalaista seurakuntaa. Täytyisi vaan pitää varansa ja pelastaa ne huonosti viihtyvät toiseen paikkaan ennenkuin kuolla kupsahtavat. Sitä vaan olen ihmetellyt miksi ei sammalleimukaan siinä viihdy, keväisin se on ollut ihan kuivaa heinää. Penkissä on kyllä hervoton kivi, josta näkyy vain pieni osa maan pinnalla, joten onkohan se yksi syy ettei jotkut viihdy. Meinaan jos se kuivattaa multaa liikaa, eikä sitten muisteta kastella tarpeeksi? Tiedä häntä, arvaukseksi menee.

Viime syksynä siirsin siitä syysleimut pergolan eteen kun ne olivat joka syksy valkoisessa härmässä. Ajattelin josko ne pitävät aurinkoisemmasta paikasta. Tähän kyllä paistaa aurinko , mutta puolen päivän jälkeen siihen alkaa siirtyä talon varjo. Katsotaan josko paikan vaihto auttaa. Tosin kun sitten siirsin kurjenpolvet syysleimujen paikalle niin niissä on nyt ihan reikäiset lehdet, vaikka ne olivatkin aiemmassa paikassa näyttäneet voivan hyvin?!

No, katsotaan sanoi lääkäri. Jospa ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Lueskellessani erästä kirjastosta lainaamaani puutarhakirjaa siinä sanottiinkin: 'Jotta kasviyhdiselmät onnistuisivat, on kokeiltava jatkuvasti. Usein on jo kasvavia pensaita siirrettävä ja perennapenkkejä uudistettava useita kertoja ennen kuin pääsee täysin tyydyttävään lopputulokseen. Todennäköisesti puutarhasta ei tule koskaan aivan valmista, vaan kasveja on siirreltävä ja täydennettävä jatkuvasti.' Tässä kohtaa koin ahaa-elämyksen. Ikuisuusprojekti on puutarhanhoidon nimi.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Auki on


Meinaan tämän kesän ensimmäinen varjolilja. Kuvatessa taas harmittelin ettei mulla oo sitä linssiä jolla pääsis vieläkin lähemmäs tota kaunotarta.


Ystävältäni sain näitä pari vuotta sitten ja kuinkas sattuikaan tulemaan sekä punaista että valkoista. Valkoinen näyttää avaavan kukkansa vähän myöhemmin.


En muistanutkaan että mulla oli tätä malvaakin vaikka tämä onkin vähän ränkkänä kun olen sitä siirrellyt ja se ei kuulemma tykkää siitä. Hyvä etten nyhtänyt sitä keväällä rikkaruohona huitsin nevadaan eli niin 'paljon' mää tunnen noita kasveja.


Sitten mää hokasin että tuolla uuden kasvimaan vieressä kasvaa villinä ihan samannäköinen kukka valkoisena. Tossa pergolan edessä olevassa kukkapenkissä sattuiskin olemaan sopiva aukkokohta vaikka tälle kaverille. Pitäiskö oottaa siemeniä vai kaivella lapion kanssa. Se kun sattuu olemaan siinä rajalla että on varmaan naapurin puolella.


Voishan sitä ehdottaa vaihtokauppaa siihen tyyliin et, jos saan tosta kukkia niin neulon sulle sukkia. Tai jotain muuta vastaavaa. ;))

torstai 1. heinäkuuta 2010

Valmista tuli


Myrtsi Maalari Muija on saanut työnsä päätökseen, ainakin maalauksen osalta, ja sutinut pihalla kaksi halpaa pensseliä loppuunsa.


Kyl se nyt ihan raikkaammaks tuli tää pergola, ainakin mun miälestäin.


Kankaan kuasi noissa pehmusteissa ei ny ihan hivele mun silmää, mut enpä tiedä viittiikö sitä ruveta vaihtelemaankaan, jos ei ny iske joku hirvee ronspiraatio sen osalta ja tuntee pakonomaista tarvetta ompelukoneella hurjasteluun.


Tästä näkövinkkelistä, siis keinussa makoillessa, on maisemat tämän kaltaiset. Siinä lojutessa totesin tuon lobelian värityksen aika synkäksi, ainakin yksistään, se kaksvärinen vois olla parempi.


Tällaisen rojektin kimpussa Isäntä on ahkeroinut. Teki myös kannen suojansi grillille, mutta sille pitäisi keksiä joku paino ettei hurja tuuli tartu ja vie mennessään. Edusta pitäisi vielä laittaa kuntoon, mutta luulenpa ettei se estä meitä tulevana viikonloppuna korkkaamasta grilliä ja testaamasta kuinka hyvin pihvit, juurekset yms. paistuu.

Kesä ja kukkasii


Laitanpa muutamia kuvia kesäkukista jota tänä vuonna hankin pihaa koristamaan. Samoja ovat kuin viime vuonnakin eli Dianaa ja Pelargoniaa.


Tätä kaksiväristä Lobeliaa ei ole ollut ennen mutta näyttää niin kivalta, tai oikeastaan aika ihanalta, että voipi olla ensivuonnakin. Olis ehkä kannattanut laitta molempiin tötteröihin tuota Lobeliaa. Nuo savitötteröt on hankittu Kalajoelta Iso-Pahkalan savipajalta. Kannattaa käydä jos ohi ajelee.


Näkyy että taas on hempeyksiin sorruttu. Värivalikoima on ehkä vähän ykstotinen. Vaaleanpunaista, vaaleanpunaista ja niin pois päin. :)


Ihme kyllä on eksynyt keltaistakin. Tosin vähän vahingossa. Luulin ostaneeni kermanvaaleaa, kun pari kukkaa oli auki vain, mutta nyt näyttää siltä että valkoista ja keltaista tulin saaneeksi.


Hempeys jatkuu autokatoksellakin. Pitäisköhän ensi vuonna ottaa vaaleanpunaiset silmälasit pois naamalta kun menee kukka ostoille, kysyn vaan.