perjantai 26. lokakuuta 2012

KALATTAAKO?


Meidän perhettä kyllä. Sen vuoksi ollaan oltu tänä vuonna neljällä, ellei viidellä, mökillä kalaisan järven tai meren rannalla, pientä viikonloppu lomaa viettämässä.   
 
 
Viime mökillä veljen perheen kanssa perheen prinsessa sai elämänsä ensimmäisen kalan. Pieni ahven tuli pilkillä. Hieman tuli erimielisyyttä, mitä sille kalalle saannin jälkeen tehdään ja hän oli nupsullaan siitä, että Sini (kalalle annettiin siis nimikin) perattiin ja paistettiin pannulla. Eihän sitä tietenkään voinut syödä. Melkein lemmikkiä. Toisille kyllä maistui.
 
 
 
Itsekin kalastan, mutta jos mitään ei tule tartun mieluimmin kameraan.
Sillä voi tiirailla lähelle tai kauas.
 
 
 

 Sarjassamme ''tämä tarina on tosi'':
Eräs äiti kertoi tyttärensä (7v.) kinuneen tehosekoitinta. Äidin mielestä se oli turha ostos. Tytär halusi sitä kuintenkin niin, että seuraavan kerran, kun isä lähti kauppaan, hän tyhjensi oman säästöpossunsa ja ison siskon avustuksella kävi hyllystä valitsemassa itselleen tehosekoittimen. 
Olisin halunnut olla näkemässä kassaneidin ilmeen, kun hän tulee sekoittimensa kanssa ja kaataa kaikki ne pienet kolikot liukuhihnalle. ;)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Sä olet minun bambi


Ne on täällä taas. PEURANPAISTIT. ;D
Yllätyin perjantaina, kun olin käymässä aamupalalle pöydän ääreen puoli kahdentoista aikaan (kääk, en vain ollut saanut yhtään nukutuksi kahteen mennessä, joten nukuin univelan heti pois) ja ne kökötti tuossa keskellä pihaa. Hain heti kameran, eivätkä ne häiriintyneet yhtään, vaikka haahuilin ikkunan takana vaalean aamutakkini kanssa.

... oiskohan tuossa kukkapenkissä mulle jotain nannaa......


Tällä kerralla en aplodeerannut niitä pellolle. Isäntä oli suojannut omenapuut ja marjapensaat verkolla. Sitä paitsi ne näyttivät pitävän kirsikkapuun lehdistä, joten ajattelin että saisivat imuroida koko nurmikon niistä, mutta eivät ne niin järjestelmällisiä olleetkaan.
Sen varan kyllä pidin, että jos oikeasti alkavat kukkapenkkejä kuopimaan, niin silloin jytkyttelen ikkunalasiin.
No, se näytös ei ollut kovin pitkäikäinen emmekä nautiskelleet aamupalaa yhdessä.
Eipä tässä muuta, kuin ruskaista maanantaita vaan kaikille. :)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tuu kattoon...


... et oo varmaan ikinä nähnyt tällaista, hihkaisi Isäntä eilen illalla etuterassilta.
Minä kurkkaamaan ovesta ja säntäsin saman tien hakemaan kameraa.


Oikeassapa Isäntä oli, en oo nähny ennen. Hervoton koppis asteli terassin laudoituksia pitkin.


Kuukletin heti kuvaussession jälkeen ja ymmärtääkseni tuo on sukeltajakuoriainen. Jos oon väärässä, oikaiskaa vaan.


Pituutta tällä härvelillä oli reilu kolme senttiä ja leveyttä suunnilleen 1,5.
Eri jänskää tavata tämmönenkin otus. Ihmeellinen on luonto. :)

Ps. En voinut vastustaa kiusausta taas vaihtaa blogin taustakuvaa ja säätelin sitä edes takas, kun en saanut otsikon kuvaa keskitettyä. Pöh.
Mutta kivoja uusia pohjia löytyy  siis TÄÄLTÄ.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mä hikeennyin






Korvasin lenkin kävelyllä edestakaisin pihamaalla. Ruohonleikkurin kanssa. 
Hikistä hommaa, vaikka tuulikin kovasti.
Saatiin raahattua pihakalusteetkin, melkein kaikki, varastoon kevättä odottamaan. 
Hieno homma eli mainio juttu. 
Sen jälkeen palkitsin itseni, hyvä minä, nappaamalla kameran käteen ja tekemällä kierroksen pihalla.
Malva kukkii tuolla tulevan kukkakedon paikalla. Ei ole ihan itsestään sinne kylväytynyt, vaan olen pikkuisen avittanut tapahtumaa. Pitäisi käydä riipasemassa valkoisestakin malvasta siemeniä sinne. Se taas on ollut tontilla jo tänne tullessa. Maksaruoho on komeimmillaan ja daaliatkin kukkii vielä. Viimeisen kuvan Park Prinsess-daalian enimmät nuput kylläkin kuihtuvat eivätkä avaudu olenkaan. Tiedä mikä sitä vaivaa. Se on kyllä ollut sellainen jo uudesta asti, että onko se muuten vaan huono tai mikä lienee. Ota hänestä selvää.
 
Mutta nyt mä lähden tekemään selvää pitsasta. Isäntä siellä jo huhuilee hellan äärestä. :)
Varmaan on parempaa kuin euron juusto. NAM!
Lennokasta viikonloppua kaikille.

torstai 4. lokakuuta 2012

Pieni (m)ulkoilu







Hilipasinpa kameran kanssa tuolla takarinteessä. 
Tein löytöjä. 
Syksyn värejä.
Pienii sienii ja vähän muutakin.
Nyt tuntuis siltä, että vois vetää pienet tirsat.
Sen jälkeen taidan nitkutella bambupuikkoja.
Sukkaa pukka.