torstai 22. marraskuuta 2012

Tour de Kääk! 2: Plörö Park

 Vuokrattiin auto.
Sillä lähdettiin kaasuttelemaan kohti Papukaijapuistoa, Loro Parkkia. Tämä jättimäinen kaija toivotteli portilla tervetulleeksi. Sisäänpääsy maksoi 33ekee/per. hölö (lapsilta vähemmän, mut en muista paljonko, kun ei ollu kersoja mukana), mutta se sisälsi kaikki näytökset puistossa.

Heti portin sisäpuolella oli tänä upea karppilampi.
Ihastuin siihen niin, että sanoin tahtovani kotiinkin tällaisen. Kalamies ei innostunut. Höh, miksi? Tässä kohtaa saattoi jo aavistaa, että minä olisin koko ajan viimeinen villahousu kameroineni. Minä haluan KATSOA, en vai vilkaista, ja kasella KAUAN ja HUOLELLA. :)

"Mitäs siinä töllistelet?", tuntuu tämä gorilla sanovan. Mielipiteensä se osoitti hyvin selvästi tulemalla suoraan eteeni ja kääntämällä takapuolensa. Kuvaapa siinä nyt sitten, parempaa puoliskoani ;D

Jääluolan kautta arktisiin svääreihin.

Tässäkohtaa ei tarvinnut eväänsä liikauttaa, kun lattia pyöri pingviinihuoneen ympäri.


Seuraavaksi delfiininäytökseen

Yksi pikkupoika pääsi veneretkelle delfiinin vetämänä. Taisi olla pojalle aikamoinen elämys varsinkin, kun sai vielä silitellä delfiinejä kaverinsa kanssa, joka ei ensin uskaltanut lähteä kyytiin.

Kiiruusta piti, että jouduttiin seuraavaan esitykseen.
Hyvin äkkiä selvisi, miksi sadetakkeja jaeltiin. Onneksi oltiin ylempänä katsomossa. Eipähän kovin moni voi kehuskella, että minut on miekkavalas kastellut. ;D

Suuri on kaunista?

Sano aaaaaaa.

Harmi, ettei ollut parempaa objektiivia kuvata näitä valkoisia tiikereitä. Niitä sanotaan myös rewantiikereiksi. Lisää tiikeritietoutta voit lukea TÄSTÄ. Siellä on UPEITA kuvia ja pari pientä videon pätkääkin.
Jaguaaria ei päästy näkemään. Sen asuinpaikan olivat vallanneet haalaripukuiset työmiehet, jotka porasivat, sahasivat, junssäsivät ja supsuttelivat pullasudilla puunrunkoja. Liekö suursiivous ollut meneillään.


Vedenalaista maailmaa.
Siellä oli vaikka minkämoista vipeltäjää.

Hui hai.
Köllötteli tuossa lasikuvun päällä eikä ollut moinaankaan katselijoista alapuolellaan.

Papukaijojakin siellä tietenkin oli. Niitä oli vain vaikea kuvata, kun olivat niin tihesilmäisen verkon takana, ettei kamera oiken tarkentanut sinne. Puisto on 40 vuotta vanha ja luulen häkkien olevan ihan alkuperäisiä, kun olivat niin pieniäkin. Siksi tuntui, että papukaijat olivat vähän sivuosassa koko puistossa. Tämä oli varmaan uusimpia rakennelmia niille sekä yksi iso, jonne pääsi sisälle katselemaan niitten touhuja.
Harmi vaan, me myöhästyttiin papukaijanäytöksestä, eikä enää jaksettu tuntia oottaa. Koko päivä siellä lampsittiin edes takas. Kivaa kuitenkin oli. Kannattaa käydä.

Ai niin. Miten Loro Parkista tuli Plörö Park?????
Sen jälkeen oltiin mahataudissa kaikki neljä. KÄÄK. ;O

Muoks! Yritin tässä laitta uutta postia videon kanssa,mutta en onnistunut latamaan videota tänne. Tunari. Ei voi mitään, ennenkuin ymmärrys kasvaa. ;D

maanantai 19. marraskuuta 2012

Tour de Kääk!

 Mitä tapahtuu, jos joutuu talvella pukeutumaan kesävaatteisiin?
Katastrofi.
Joku on leiponut viiden litran pullataikinan ja hyvin nousseena lätkäissyt sen tohon navan ympärillle. Kääk.
Tämä ei ole mikään ''pulla uunissa''-juttu, ihan raakaa taikinaa vaan. ;D
Piti sitten vatkata koko vaatevarasto läpikotaisin. Ei mitään päälle pantavaa. Puseroista meni yli puolet poistokoriin. Ei tehnyt mieli pukeutua makkarankuoriin.

Mutta asiaan. 
Tekisikö mieli mennä altaalle makkoilemaan kuin härski silli? Yks ropleema. Ei mahtunut uimapuku päälle. Ei siis uikkareita.
 Tai sitten kisailemaan aaltojen kanssa? Hän ostaa uimapuvun.

 Tuostako siis kulku rannalle? 
Käyskentelee rannalla, mutta uimisen ja rillaamisen sijaan ottaa kokovartalohieronnan.

Muuksi aktiviteetiksi voisi suunnitella tämmöisen pienen hiekkalinnan tai siis hiekkaotuksen rakentelua.

Mutta sen sotkuisuuden takia tyytyy katsomaan hienon flamenco-esityksen, jossa hiki roiskuu tanssijoilta eikä katsojilta.
Mahtavaa.


Loppukevennyksenä.

WC- kukka. ;D
Jos joku haluaa vielä nähdä kuvia lennosta aidon d-vitamiinin lähteille, voisi fanittaa kommenttilootaan muutamia kyllä-vastauksia, niin laitetaan lisää tulemaan. :)
Hilipaisaa viikkoa vaan kaikille. 

lauantai 3. marraskuuta 2012

SADETTA


 ..... antoi tyttärellensä nimeksi italialainen radioamatööri.
Oli kuunnellut monesti suomen taajuutta ja siellä usein kuulemansa sana oli hänestä niin kaunis.
Sadetta on saatukin taas niinkuin esterin... niin tuota, roimasti on saatu. :)
Ei ole kameraakaan ulkoilutettu sen vuoksi. Täytyisi sille varmaan  ostaa sukelluspuku tms.


Harmaitten päivien vuoksi täytyy yrittää pukeutua värikkäämmin, niin mielikin piristyy.
Läksin koikkelehtimaan metsään.


Löytyi peuroille kasa herrrkullisia (!?) omenoita.


Mutkan takana tuli vastaan .....


..... naapurin karvakaveri. Se ulkoilutti osaa perheestään.




oranssia ja mustaa


Tuli napsittua jotain 170 kuvaa, joten ilmeisestikään tässä ei ole kaikki. ;)
Lopuksi istuin kalliolla kukkulalla ihailemassa maisemaa ja kaunista jäkälää, sammalia ja puita ympärillä. 
Ajattelin olla vain pikku hetken ulkona, mutta viivyin melkein puolitoista tuntia.
Sittenkin tuntui, että piti kesken kaiken lähteä takaisin kotiin.
Siellä odottivat melkein valmiit tortillat ja itseäni parempaa seuraa.

Mukavaa viikonloppua kaikille. :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

KALATTAAKO?


Meidän perhettä kyllä. Sen vuoksi ollaan oltu tänä vuonna neljällä, ellei viidellä, mökillä kalaisan järven tai meren rannalla, pientä viikonloppu lomaa viettämässä.   
 
 
Viime mökillä veljen perheen kanssa perheen prinsessa sai elämänsä ensimmäisen kalan. Pieni ahven tuli pilkillä. Hieman tuli erimielisyyttä, mitä sille kalalle saannin jälkeen tehdään ja hän oli nupsullaan siitä, että Sini (kalalle annettiin siis nimikin) perattiin ja paistettiin pannulla. Eihän sitä tietenkään voinut syödä. Melkein lemmikkiä. Toisille kyllä maistui.
 
 
 
Itsekin kalastan, mutta jos mitään ei tule tartun mieluimmin kameraan.
Sillä voi tiirailla lähelle tai kauas.
 
 
 

 Sarjassamme ''tämä tarina on tosi'':
Eräs äiti kertoi tyttärensä (7v.) kinuneen tehosekoitinta. Äidin mielestä se oli turha ostos. Tytär halusi sitä kuintenkin niin, että seuraavan kerran, kun isä lähti kauppaan, hän tyhjensi oman säästöpossunsa ja ison siskon avustuksella kävi hyllystä valitsemassa itselleen tehosekoittimen. 
Olisin halunnut olla näkemässä kassaneidin ilmeen, kun hän tulee sekoittimensa kanssa ja kaataa kaikki ne pienet kolikot liukuhihnalle. ;)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Sä olet minun bambi


Ne on täällä taas. PEURANPAISTIT. ;D
Yllätyin perjantaina, kun olin käymässä aamupalalle pöydän ääreen puoli kahdentoista aikaan (kääk, en vain ollut saanut yhtään nukutuksi kahteen mennessä, joten nukuin univelan heti pois) ja ne kökötti tuossa keskellä pihaa. Hain heti kameran, eivätkä ne häiriintyneet yhtään, vaikka haahuilin ikkunan takana vaalean aamutakkini kanssa.

... oiskohan tuossa kukkapenkissä mulle jotain nannaa......


Tällä kerralla en aplodeerannut niitä pellolle. Isäntä oli suojannut omenapuut ja marjapensaat verkolla. Sitä paitsi ne näyttivät pitävän kirsikkapuun lehdistä, joten ajattelin että saisivat imuroida koko nurmikon niistä, mutta eivät ne niin järjestelmällisiä olleetkaan.
Sen varan kyllä pidin, että jos oikeasti alkavat kukkapenkkejä kuopimaan, niin silloin jytkyttelen ikkunalasiin.
No, se näytös ei ollut kovin pitkäikäinen emmekä nautiskelleet aamupalaa yhdessä.
Eipä tässä muuta, kuin ruskaista maanantaita vaan kaikille. :)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tuu kattoon...


... et oo varmaan ikinä nähnyt tällaista, hihkaisi Isäntä eilen illalla etuterassilta.
Minä kurkkaamaan ovesta ja säntäsin saman tien hakemaan kameraa.


Oikeassapa Isäntä oli, en oo nähny ennen. Hervoton koppis asteli terassin laudoituksia pitkin.


Kuukletin heti kuvaussession jälkeen ja ymmärtääkseni tuo on sukeltajakuoriainen. Jos oon väärässä, oikaiskaa vaan.


Pituutta tällä härvelillä oli reilu kolme senttiä ja leveyttä suunnilleen 1,5.
Eri jänskää tavata tämmönenkin otus. Ihmeellinen on luonto. :)

Ps. En voinut vastustaa kiusausta taas vaihtaa blogin taustakuvaa ja säätelin sitä edes takas, kun en saanut otsikon kuvaa keskitettyä. Pöh.
Mutta kivoja uusia pohjia löytyy  siis TÄÄLTÄ.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mä hikeennyin






Korvasin lenkin kävelyllä edestakaisin pihamaalla. Ruohonleikkurin kanssa. 
Hikistä hommaa, vaikka tuulikin kovasti.
Saatiin raahattua pihakalusteetkin, melkein kaikki, varastoon kevättä odottamaan. 
Hieno homma eli mainio juttu. 
Sen jälkeen palkitsin itseni, hyvä minä, nappaamalla kameran käteen ja tekemällä kierroksen pihalla.
Malva kukkii tuolla tulevan kukkakedon paikalla. Ei ole ihan itsestään sinne kylväytynyt, vaan olen pikkuisen avittanut tapahtumaa. Pitäisi käydä riipasemassa valkoisestakin malvasta siemeniä sinne. Se taas on ollut tontilla jo tänne tullessa. Maksaruoho on komeimmillaan ja daaliatkin kukkii vielä. Viimeisen kuvan Park Prinsess-daalian enimmät nuput kylläkin kuihtuvat eivätkä avaudu olenkaan. Tiedä mikä sitä vaivaa. Se on kyllä ollut sellainen jo uudesta asti, että onko se muuten vaan huono tai mikä lienee. Ota hänestä selvää.
 
Mutta nyt mä lähden tekemään selvää pitsasta. Isäntä siellä jo huhuilee hellan äärestä. :)
Varmaan on parempaa kuin euron juusto. NAM!
Lennokasta viikonloppua kaikille.