torstai 12. marraskuuta 2009

Marraskuun kuvia

Kävin pienellä lenkillä metsässä kameran kanssa ja tältä siellä näytti. Lunta ei olea paljoa ja pakkasta kolme astetta.








Löytyipä myös 'luontoystävän' terveiset kaksin kappalein. Nuo tietysti maatuu nopeammin kun ne rutistaa?! Ensi kerralla pitää laittaa taskuun pussi mukaan jos sattuu löytymään useampikin niin on helpompi kanniskella ne pois.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Syystunnelmaa


Laitoin vihdoin noita callunoita parvekelaatikoihin silmäniloksi. Löysin kaapista pussin värjättyä meriheinää, jonka olin ostanut kirppikseltä jo vuosi sitten enkä ollut keksinyt mihin sitä oikein laittaisin ja nyt se löysi paikkansa tuosta purkin juurelta.


Nyt voi luoda tunnelmaa myös lyhdyillä kun illat ovat pimenneet. Mietin pitäisikö kunnostaa noita lyhtyjä kun ovat vähän jo ruostuneet vai antaisiko ajan patinoida lisää ja ruostua kokonaan. Saisi ihan omanlaista tunnelmaa pihalle rappioromantiikalla. ;D Jotta terveiset vaan Kälykälle pohjoiseen jos sattuu lukemaan.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Ja sillä sipuli

Tässä on ollu sen verran haipakkata, etten ole ehtinyt päivittelemään blogiakaan. Puutarhatöitä on tehty ja muitakin hommia niin, että pois alta risut ja männynkävyt. Pihahommia en ole vielä kaikkia saanut tehtyä ja kukkasipuleitten istutuskin on vielä kesken. Kuten kuvasta näkyy.


Puutarhakerholaisille tuli niin hyvä sipulikukkatarjous, ettei sitä voinut ohittaa ei sitten millään, vaikka pähkäilinkin jälkeenpäin mihin ihmeeseen mää ne kaikki saan laitettua. Kuvassa on toden totta 125 kukkasipulia. Joukossa mm. hyasinttia, lumikelloa, krookuksia, narsissia ja kolmea erilaista tulppaania. Kun ottaa huomioon, että sain äidiltä ja isältä 30 tulppaaninsipulia ja itsekin ostin joitakin sipuleita lisää, niin kun nuo on saatu maahan olen tänä syksynä istuttanut pihallemme noin 200 uutta kukkasipulia. Jotenkin ei millään malttaisi odotella uutta kevättä, mutta ehkä kaikkein eniten uusista kukista odotan Ice Cream-tulppaania. Suoraan sanoen törsäsin kun ostin ne 9 kukkasipulia maksoivat melkein kakskymppiä ne 'ketaleet' eli kympin vähemmän kuin nuo 125 muuta!? Juu.. ööö.. siinä vaiheessa taisi sisäinen 'sulovileenini' nukkua onnensa ohi eikä ollut varoittelemassa sormi pystyssä. Istutin ne jäätelökukat keskelle pihaa niin, että ruokapöydästä suoraan näkee ne ja sanoin miehelleni, joka pitää tulppaaneista, ostaneeni juuri häntä varten jotta muistaa sen sitten keväällä kun katselee. Hinnasta en tietenkään hiiskunut, koska keväällä sen saa kumminkin anteeksi kun kukat nostaa päätään ja siks toisekseen ei tuo kysellytkää mitään joten.... ;))


Tässä on sitten pari kuvaa meidän 'karjasta'. Ukkeli tuossa vahtii silmä kovana, eikä taida olla kymmentäkään metriä talosta. Otin kuvan olohuoneen ikkunasta ja hyvä ettei terassinkaide näy. Toisesta ikkunasta talon etupuoleella näkyi emo ja poikanen.


Mää en oikeen tiedä mitä niille pitäis tehdä. Viime talvenakin ne käyskenteli pihalla ja söivät marjapensaiden latvat. Ja yks yö jolloin en saanut unta ihmettelin kun liiketunnistimella oleva valo syttyy ja sammuu kokoajan. Silloin joku konna oli etuoven vieressä olevassa kukkapenkissä napostelemassa ihan muina miehinä. Mää oon ihan jakomielitautisena tän asian johdosta, kun toisaalta ne on kivoja ja toisaalta mää heristä nyrkkiä niille kun ne tekee tuhojaan pihalla. Vaikka nälkäänsähän nekin syö mitä löytävät. Ymmärrän kyllä miksi ne tulee meidän pihalle. Meillä ja naapurilla on tonteilla pienet metsäpläntit kun ympäriltä on maanomistaja vetäny kaik puut sileeks. Elä tässä sitte sympoosissa luonnon kanssa, jotku hankaluudet on kai pakko hyväksyä.

torstai 17. syyskuuta 2009

Kurjet



Eipä tästä paljon näy kun ei ollut kunnon kameraa, mutta kuitenkin sen että on kurkia muuttomatkallaan. Kovaa ääntä ne pitivät mennessään.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Värisarja








Kaikki nämä värit löytyy samasta hortensiapensaasta, joka kukkii vielä täysillä. Hieno homma eli mainio juttu.

Miähen tyä


Mun miäs, jonka mukaan meijän jokaisen sisällä asuu piän metsuri, on käyttäyt ahkerasti sirkkeliä tänä kesänä. Pergolan valmistumisen jälkeen se jo rupes suunnitteleen puille liiteriä. Kyl meijän puut nytki o sateensuojas tos autokatoksen peräs olevas varastos, mutku ne ei muka mahu sinne. Siin varastos on 28 neliöö ja mää yks päivä ihmettelin miten meijän tavarat on ennen mahtunu kerrostalos verkkokellarinkokosee koppii ku ne ei ny tommosee mahu. Ihimeellistä on ihimisen elämä.

No tommosest rytökasast se rojekti sitte alko.


Tässä jo ruppee koolinkit kurotteleen taivaita. Yhä ylös yrittää niinko nokipoika.


Sitte se, miäs meinaan, laitto oikeen kunnon lattian tommosist pikku laatoist vai mitä lipareita noi sitte o. Noi laatat onki saatu oikeen Villeenin halvalla, poisvientihintaan ja mehän otettiin vaik ei tarttettukaan. Sitte ne oli ainaki kolme ellei neljä vuotta kasas autokatoksen vieres nii et miäs meinas jo hermostuu kaikkiin kasoihi, joita siihe alko kertyyn. Mut eiks vaan kannattanu olla kärsivällinen ja oottaa et alkais tartteen niit kasoi. Ny ne pikkuhiljaa alkaa haihtuu ne muutki kasat.


Tos on sit vähä jo klapeiki kasattu, et siit sit alkaa tääki varasto toimittaa virkaansa. Mut saappaat näkkee, mitä kenkä tekkee pittääkö virsut vettä. Meinaan et kauanks kestää, että tääki kööki tulee ahtaaks ja pitää alkaa rakentaa jotain kuplahallii.


Tämmönen tää liiteri on sit ulkoota. Ihan kiva. Ny ku tää rojekti on valmis miäs halajaa laavua ja on alkanu piirtää suunnitelmia klubiaskin kantee.... ei ku oikeesti ruutupaperil. Se nääs ei polta muutako päreitänsä, joskus, varsinki sillon jos verensokerit o alhaal. Ny sil kuiteski o verensokerit kohol ja joutuu sokerirasitustestii, joten siit on kai tulos aika makee heppu.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Pienii sienii


Mun miäs kävi mettäs taas kiarroksellansa tsiikamassa löytyiskö ja löytyihän sieltä. Kanttarellii, suppiksii ja tattei. Saa taas talvella herkutella. Mut kaiken varmuuden vuoks me ei kerätä mitään valkosii sienii ettei käy ohrasesti.