Hui, skulaa

Huiskulalta tuli viestiä että ovat uudistaneet sivuillansa olevan blogilistauksen, sekä parantaneet blogien löydettävyyttä ja lajittelua yms. viilausta. Sieltä löytyy helposti viimeksi päivitetyt blogit.


Jos joku haluaa tsiikailla nii klikkaa tosta HUISKULA sanasta. Sielt voi löytyy uusii tuttavuuksii.

Nii ja yläkuvan pioniKAUNOTAR on mun pikkuveljen pihalla. Oli kuulkaa niiiiin ihanat pionit että, taidanpas laittaa vielä yhden kuvan, silvuplee.

Uusi lelu on saapunut

Nyt oon pari päivää harjoitellut tuon makro-objektiivin käyttöä ja täytyy sanoa, että kuvaaminen on entistä vaikeampaa. Kuvatessa mää huojun kuin laho heinälato ja tarkennus menee vähän vinksin ja vonksin. Ja ruokahalu kasvaa syödessä. Tarvitsen varmaan nyt jalan kuvausta varten. :D Jos se hieman edes auttaisi vakauttamaan huojuntaa.

Ja jos ensi vuonna rupean 'linnustamaan' siihen tarvittais se tele-objektiivi......uups. Mutta harjoitellaan tällä uusimmalla nyt ensin ja sit pitäisi varmaan alkaa paneutumaan niihin käsisäätöjen saloihin, niin pystyisi kikkailemaan tarkennusalueen syvyydellä.

Väriä naamaan

Saa jos on koko päivän pihalla, eikä muista laittaa aurinkorasvaa. Nyt tuntuu siltä kuin ois naamari päällänsä.


Päivä meni kun pystytettiin aidantolppia ja unohdettiin, mitä oli tullutkaan suunniteltua ja saatiin juntata joka tolppa kahteen kertaan. Tällä kerralla ei pitänyt paikkansa se että hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Tai sitten ei oltu suunniteltu hyvin. ;) Alunperinhän piti olla vaan vähän pihaa ja ihan helppohoitoista. Se suunnitelma menee joka vuosi uusiksi ja hommat sen kuin lisääntyy. Ei pitäny tehä kasvimaata, nyt on kasvimaa ja tuntuu että se on liian PIENI. Ei pitänyt tehdä aitaa, nyt tehdään kun peurat talvisin napostelee marjapensaita sun muita suusasulavia herkkuja. Ei pitänyt tehdä mansikkamaata, nyt on pieni mansikkamaa ja suunnitellaan jo isompaa. Hei haloo. Tää on ihan kamalaa ja toisaalta ihanaa, siis vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!?!?! Vai haittaako.....? No, niin kauan kuin kunto kestää niin.....öh.


Tilasin tänään makro-objektiivin. Saa nähdä mitä siitä siten seuraa. :D

Kärhöi kans

Tänä keväänä istuttamani Pink Fantasy-kärhö kukkii jo. Tämä on pienempi kahdesta jotka ostin. Pelkäsin vähän minkä värisen sain kun niitä näytti samalla nimellä olevan hyvinkin eri värisiä, mutta onneksi kuva piti paikkansa puskan kyljessä ja tästä sittenkin tuli vaaleanpunainen, josta niin pidän. Istutin tämän kukkivan kärhön pergolan viereen ja kurjenmiekan juurelle, toinen on avoimemmalla paikalla. Jostain syystä tämä otti nokkiinsa ja kellasti lehtiä vaikka olevinaan samalla lailla ne istutin ja samaa multaa käytin kun toiseenkin.


Toinen kärhö on saanu kiipeilypuukseen harjateräsverkkoa. Se on kasvanut paremmin, mutta ei kuki, vielä ainakaan. Sen vierellä kasvaa saksankurjenmiekka ja juurella paria plaatua maksaruohoja, vissiin, en nyt muista taaskaan minkä nimisiä ovat.


Alppikärhön pallerot ovat aina niin mukavia katsella. Tämä on ensimmäinen kärhö jonka olen ostanut. Siitä syystä että sanottiin tämän olevan helppo ja ajattelin kokeilla saanko sen säilymään hengissä, sitten uskaltaisi kokeilla jo jotain muutakin.

Alla on vielä Nioben nuppu. Siinä on monta kukkaa tulossa ainakin nupuista päätellen. Kävin ne aamulla laskemassa, mutta arvatkaa vaan muistanko enää montako niitä oli. No EN. Olen koittanut muistaa kastella tuota Niobea, koska se on tuossa muurin reunalla, ettei vaan pääse liikaa kuivahtamaan auringossa. Se onneksi on säilynyt hengissä ja näyttää että kasvaakin nyt pidemmäksi kuin viime kesänä.

Niin että taas on pihalla kivaa odoteltavaa, kun tietää ettei kukat lopu tulppaaneihin eikä iiriksiin. Tosin, niinkus kuvan kuuluu, haluaisin noita kärhöjäkin pistää vähän joka paikkaan. Kun seuraavan paikan keksin, niin eipä aikaakaan kun.......... ;)

Iiriksiiii!!!! osa4

Tässä olisi vielä yksi iiris, joka pihallamme kasvaa. Sitä olen saanut tädiltäni pohjanmaalta. Keltakurjenmiekka on kai oikea nimitys tälle iirikselle. Kasvaa myös luonnonvaraisena ja luulenkin että alunperin tämäkin on tuotu pihaan luonnosta.



Tädillä se kasvaa kallion juurella, jossa on pieni oja, joten paikka on aika-ajoin melko kostea. Siitä syystä kai lehtien koko on moninkertainen verrattuna noihin mitä itselläni kasva. Tosin se iiris kasvoi siinä paikalla jos illoin kun olin lapsi, joten onhan sillä ollut aikaa kasvattaakin itseään rauhassa.



Olen ajatellut vaihtaa tuon paikkaa. Sitä on kyllä takapihallammekin, mutta siellä se ei tietenkään kuki kun on ihan varjon puolella. Eikä tässäkään ole kuin tuo yksi kukkavana. Pitäisi kai antaa sille vettä enemmän josko se siitä tokenisi.

Laitan tähän lainauksen keltakurjenmiekasta kirjasta KUKAT TUTUIKSI (Neil Fletcher):

''Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) on yleisin kurjenmiekka Euroopassa. Se kasvaa vetisissä oloissa rannoilla, ojissa ja korpisoilla viihtyen sekä varjossa että valossa....... Kurjenmiekkojen tieteellinen nimi Iris tarkoittaa sateenkaarta ja viittaa suvun kukkien monivärisyyteen. Yleisin väri kurjenmiekoilla on kuitenkin sinivioletti. Keltakurjenmiekka on ainoa kirkkaankeltainen kurjenmiekka Euroopassa.

Kasvin juurista saadaan sinimustaa ja kukista keltaista väriä. Kuivatuilla juurilla on joskus parannettu hammassärkyä ja yskää. Sanotaan myöss, että hyvin paahdettuina siemenistä saadaan erinomaista kahvinkorviketta (tämä täytyy pitää mielessä jos kahvin hinta vielä nousee!?). Keltakurjenmiekka on kuitenkin myrkyllinen ja voi aiheuttaa voimakasta ärsytystä. Keltakurjenmiekan sukulainen saksankurjenmiekka (Iris germanica var. florentina) pidetään suuressa arvossa. Sitä kasvaa luonnonvaraisena välimeren alueella, etenkin Italiassa. Keltakurjenmiekan kotahedelmät turpoavat kypsyessään ja muuttuvat painaviksi ja riippuviksi. Lopulta kodat avautuvat vapauttaen siemeniä, jotka jäävät pintaveteen kellumaan. Vesi kuljettaa ja levittää siemeniä kauaskin ympäristöön.''

Päätän katsauksen keltakurjenmiekasta tähän. Tosin saattaapi olla että kuvia iiriksistä on vielä luvassa. Toivottavasti ette kyllästy. ;) Hilpaisaa viikonloppua kaikille!

Iiriksiiii!!!! osa3

Taas se tapahtui. Lauantaina postia hakemaan lähtiessä leuka loksahti auki kun menin pihalle. Tuosta nupusta odotin tulevan jomman kumman noista pahviläpyköiden iiriksistä. Siis joko Black Knight tai Salonique, vaan eipä tullut. Nämä kaksi iiristä MUISTAN ostaneeni ja istuttaneeni ainakin kaksi ellei kolme vuotta sitten, mutta ne eivät ole kukkineet kertaakaan. Ja mitä silmäni näkevätkään aamulla unenpöppöröisenä? Melkein luulin näkeväni unta. Tää oli kuulkaa melkein veretseisauttavaa ja heräsin oitis.





Luulisin tämänkin kuuluvan saksankurjenmiekkoihin, kuten Betty ystävällisesti kommentoi KUKKAHAMSTERIN PIHALTA edellisen postin iiriksestä, jota Vaarin tossuksi nimittelin, tai taatankurjenmiekka Gracchus. Ja siellään oli myös on se mummojen alushousujen värinen iiris tai niinkuin ystäväni ehdotti, beiget sloggit, jonka nimestä ei vielä ole tietoa. Kannattaa käydä kurkkaamassa Bettyn blogissa yhtä ihanaa iiristä joka hänen pihamaallansa kukkii.

Niin että taas oon yhtä tietämätön kuin edellisen postin iiriksenkin suhten. Pitäisi varmaan, kunhan ehtisi, googlailla noita iiriksiä jos vaikka löytyisi oikea nimi tällekin ihanuudelle. Ja tietysti jos joku lukija tietää vois vähän vinkkailla. Kiitos ja kivaa viikkoa kaikille.

PS: Sori taas oli kirjoitusvirheitä yms. ja piti korjailla. :(

Iiriksiiii!!!! osa2

Ystävältäni saatu saksankurjenkiekka on yksi pihani feivöriteistä (niin, no sanos mulle sitten mistä kukasta sää et tykkäis, kysyis joku?). En vaan lakkaa ihailemasta tuota ihanuutta. Vaarin tossuksi joku sitä kutsui ja sillä nimellä olen sen itsekin toisille esitellyt. Se kukki heti ensimmäisenä keväänä ja vei mun sytämen mennessään. Sitä vaan oon pikkusen ihmetellyt että miksi se kukinnan jälkeen tuppaa ruskistamaan lehtiänsä. Pitäiskö sitä kastella vai antaa lannoitetta tai jotain. Sitä ei ole mukava katsella semmoisena rönttäpellenä kun kukkien kukoistus on ohi. Varsinkin kun se on tuossa ihan esillä kun pihalle ja ovelle tullaan.




Olen tässä päivänä muutamana ihmetellyt tuota vaaleata iiriksen nuppua että mikä ihme iiris se on. Sitten tänään kun tulin kotio meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni tuon KUKAN. Mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa että oisin ostanut tommosen alun. Eikä sitä paitsi löytynyt minkäännäköistä todistusaineistoakaan, lippusii tai lappusii mistään, joka olisi valaissut mustaa-aukkoa aivoissani. Niinpä mää sit taas kyselen tyhmii, et mitä mää oon menny tekemään. Siis tietääkö joku mikä tää on ja onko se iiris vai nou ja jos ei nii mikä????

Mutta en oo YHTÄÄN PAHOILLANI kun se tuossa niin kauniisti kukkii, tää oli vaan niin kauhian suuri ja ilonen yllätys kun en osannu mitenkään varautuu sitä vastaanottamaan.

Pikkuiiriksiäkin mulla on, mutta niiden kuvat oli niin huonoja ja ylivalottuneita etten nyt viitti niitä tähän laittaa. Tarttee opetella säätelemään kameran valotuksii paremin, mut tähän hätään ei taija onnistuu. Mut jos semmonen ihme täs nyt joku päivä tapahtuu niin palataan sit asiaan sen tiimoilta.

Vielä olisi tarjolla jokunen erivärinen iiriksennuppu ja laittelen siitä postia lissee kun jotain tapahtuu.