maanantai 13. helmikuuta 2012

En ole mikään piironkinjalka

Mä vaikka tässä istun ja vartoon

Oon suora niin kun Eiffelin torni

Ja ryhti on kuin Holkerin Harrin

On runojakin laatikko täynnä

Mä Bahamalle varmasti lähden
Ja elokuvatähtiä tiiraan
Mä istun vaan ja sua hirveesti rakastan
Sitä vaan että kotka on laskeutunut. ;D  Eli Äidiltä ja Isältä saatu piironki tulla tupsahti matalaan majaamme ja se on kuin tehty tuohon paikkaan. Piironki on ollut vanhemmillani ainakin 40 vuotta. Silloinen naapurin rouva oli ostanut vaatekaapin ja tuo ei enää mahtunut hänen kämppäänsä joten hän pyysi, että Isäni hommaa sen pihalle ja pistää palasiksi?! Äiti kysymään, että onko se pakko hajottaa? Ei kuulemma ollut, kunhan pois veisivät. Maksua rouva ei halunnut, mutta Äidilläni sattui kukkarossa olemaan kaksi kymppiä ja sen hän antoi rouvalle. Alunperin piironki on ollut petsattu, mutta jossain vaiheessa maalattu. Tarkoitukseni on kesämmällä maalata se uudestaan, tällä kertaa valkoiseksi. Kyselin jo velipojalta, joka on puuseppä, alustavasti neuvoja miten se olisi paras tehdä, miten hioa ja mitä maalia käyttää. Mutta täytyy palata asiaan vielä uudestaan sitten kun on ajankohtaisempaa. Että sitä odotellessa. Jep jep.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Ryntäys ulos pakkaseen....


 .... tapahtui aamusella, kun huomasin jonkun mollikan paahtavan (?!) ihan oranssina. Pakko oli riuhtoa vaatteita päälle alta aikayksikön, ettei se vaan kerkeä livahtaa pilven takse piiloon. Ehdinpäs! Muutaman kuvan sain otettua digipokkarilla, nääs nyt se järkkäri on mennyt puhdistukseen. Sanoivat että saattaa maksaa se puhdistus jopa satasen, kääk. Mut ei kai auta itkut markkinoilla, jos meinaan haluaa roskattomia kuvia. Ja kyllä hän haluaa, ettei tarvii vielä siirtyä verenpainelääkkeisiin. ;D Tämän jälkeen olikin aika keitellä hyvät aamukahvit ja rieskaa palan painikkeeksi, koska olen sen arvoinen, sekä pikkuisen puikoilla nitkuttelua jotta sais villapuseron äkkiä valmiiksi. Kivaa viikkoa kaikille!



torstai 2. helmikuuta 2012

Hei, ne laiduntaa





Eipä ois tarvinnu olla huolissaan peuran kavereista. Aamupäivällä tämä kaveri popsi ihan rauhassa murkinaa ja kun tarkemmin kiikarilla katselin metsään, siellä näkyi muitakin köllöttelemässä.


Iltapäivän puolella sitten koko poppoo tuli lounaalle takarinteeseen ja niitä oli neljä. Yksi jää vähän piiloon tuohon pienen kuusen oksien alle.


Yksi uskalikko tuli napsimaan sireeninkin oksia, mutta kopsuttelin ikkunaan sen verran että siirtyi kauemmas. Nyt on ainakin todistettu se ettei kaikki peurat ole joutuneet metsästäjien saaliiksi, kun niitä maastopukuisia ukkeleita pyssyt olallaan on hiippaillut täällä päin.


Nams nams mums mums.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ote päivän kuvasaaliista


Sammakon talvipalttoo.


Heinää ei nää.


Alkaako kohta urputtaman?
 


Kuvat on valittu huolella siten etteivät roskat näy. ;D Pakko viedä puhdistettavaksi koko kalusto, kun ei tästä muuten mittään tuu ja säästyy kaksi harmaata aivosolua liialta stressiltä ja verenpaineen nousulta. Hieman otti taas pattiin eli nuppiin, mutta ilma kyllä oli ja on vieläkin kuin morsian, aivan ihanaa.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Missäs muut on?


Yleensä näitä kavereita tulee kolmin kappalein, mutta toisia ei jostain syystä ole näkynyt vähään aikaan. Kuva on napsastu suunnuntai aamusella kahdeksan aikaan työhuoneen ikkunan läpi ja on vähän epätarkka. Talosta ei ole matkaa tuohon peuranpyllyyn kymmentä metriä. Takarinteessä jälkiä menee ristiin rastiin, mutta toistaiseksi etupihan puolelle eivät ole tulleet. Tosin kaikki syötäväksi kelpaava on suojattu verkoin. Tässä vaiheessa siis peli menee mutustelijan kanssa 0-1 meidän hyväksi. ;D

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Ruusun sulle antaisin,....


... mut mistä mä sen saan, kun nykyajan kukkaset on paperia vaan. Noin sanottiin jossain värssyssä, jonka kerran nuorena tyttösenä sain.


Tarjolla ei kyllä nyt ollut ihania tuoreita ruusuja, vaan vanhoja ruppanoita, jotka on kuivuneet vaasiin. Mutta jotenkin tuo ruttuisuus ja värit vain viehättivät sen verran, että piti testata miltä ne kuvassa näyttävät.



Tuon kameran kanssa mulla on ollut viime aikoina pientä (!?) skabailua linssissä luurailevien roskien kanssa. Vaikka kuinka koitan puhdistaa ja puunata, niin viimeistään siinä vaiheessa kun katson kuvia tietsikan näytöltä nousee verenpaineet huippuunsa. Arrrgggh! Oon hommannu puhdistusta varten uuden mikrokuituliinan, kynän mallisen, jossa on harjakset toisessa päässä ja toisessa säämiskä, ja puhaltimen. Mitä muuta viel vois käyttää, no semmosen paineilmapullon, mut siitä ja sen käytöstä tuntuu olevan niin montaa mieltä kun on miestäkin. HUOH! Ehkä mä viel jonkun keinon keksin, etten käyttäisi patenttilääkettäni visaisiin pulmiin (leka). ;D

tiistai 3. tammikuuta 2012

Aloitetaan tämä vuosi...

... muistelemalla kesäistä päivää ja jotain söpöä. :D

... siis ikäänkuin alkupaloina tälle vuodelle.

... vaikka vielä onkin talvi ja luonto nukkuu untaan, ollaan jo kesää kohti menossa. Aurinko antoi tänään säteillään piristystä, tosin aika säästeliäästi, mutta näyttäytyi kumminkin käydessäni lenkillä.

Kivaa viikkoa kaikille.

Ps. Pistettiin nyt blogipohjakin uusiksi. Vähän talvisempaa meininkiä kuin ne ruusut, vaihteeksi.