Nukkuminen on taitolaji

Sain hauskan sähköpostin ja koska tämä blogikin taitaa hiukan nukkua talviunta laitan kuvista hauskimmat tänne, kun sopivat niin aiheeseen. ;))


Tämä kuva sopii erityisen hyvin puutarhablogiin.




Tää on ollu maailman nopein vuosi, tytärtäni lainatakseni, joten köllötellään nyt vuosi loppuun niin sitten jaksetaan taas keväällä alkaa ahertaa kun keräillään voimia urakalla. :D

Vipinää pihalla

Eilen lumen pinta oli aivan koskematon ja Mies sanoi, ettei siinä ollut vielä silloinkaan mitään jälkiä kun hän aamulla lähti töihin. No, jossain siinä hänen töihin lähtönsä ja minun lehdenhaun välissä pihalla on käyny kuhina jäljistä päätellen.


Peurat mokomat ovat saaneet aikaan liikenneruuhkannäköiset jäljet ja käyneet katsastamassa jokaisen kukkapenkin josko siellä olisi jotain syötävää. Peurojen jälkien lisäksi pihalla oli pupun ja jonkun hiiren tai vastaavan viiperrystä. Eläimellistä menoa kertakaikkiaan. ;))

Lyyli lumessa

Pihalle on unohtunut yksi keramiikkapatsas. Nyt se on saanut lumisen keepin yllensä, mutta tuo hattuhärpäke on keikahtanut vinoon kun on noin silmillä. ;) Kuvasta ei huomaa, että Lyylille on jouduttu tekemään 'nenätyö' eli 'nousjob'. Se kupsahti kerran jostain syystä kumoon ja kolautti nokkansa kiveykseen ja nenäparka naksahti juuresta poikki. Onneksi ei mennyt sirpaleiksi.


Profiili näyttää ihan kuninkaalliselta näin sivustakin katsottuna, mutta taitaa olla kumminkin parasta viedä Lyyli talveksi varastoon, koska näyttää olevan tunkua meidän kukkapenkeissä. Siitä ensi postauksessa.

Vierailija

Istuskelin tietokoneella ja yhtäkkiä huomasin saneeni seuraa. En yhtään tiedä missä vaiheessa se on siihen ilmestynyt, mutta tyytyväisen näköisenä se siinä makoili ja jäysti jotain omaa jenkkipurkkaansa. Niitä on aiemmin syksyllä ollut kolme, mutta nyt tämä kaveri oli ihan yksikseen. Ihmettelinkin kun niitä ei ole näkynyt pitkään aikaan.


Kuvat on otettu meidän kodinhoitohuoneen ikkunasta ja välimatkaa on ehkä jotain 20 metriä. Ja kuten huomaatte täällä on vihdoinkin satanut lunta. Eilen olisi saanut hyviä lumipalloja jos vain olisi ollut aikaa niitä tehdä. Luulenpa että jonakin päivänä vielä alkaa isoa naista lapsettamaan ja alan väsätä jotain lumiukkoa tai muuta vastaavaa ja jos naapurit ihmettelee niin täytyy tuumata vain että veljentyttärellehän minä tätä meinasin..... ;D

Huurrekuorrutus

Eilen aamulla otin pitkästä aikaa kameran käteen ja menin pihalle käppäilemään sen kanssa. Ikkunasta katsottuna ilma oli huurteisen raikas ja niin se olikin.


Täytyy kai pitää varansa ettei blogi vaivu talvihorrokseen niinkuin alppimurmeli, joka horrostaa kuusi kuukautta vuodessa. Silloin sen ruumiinlämpö laskee noin viiteen asteeseen ja sydämensyke yhteen tai kahteen kertaan minuutissa. :)


Jos nyt pitäisi tavoitteena että ainakin kerran kuukaudessa tänne elonmerkkiä laittaisi. Ehkä se onnistuu paremmin kun sen sanoo äänen.

Melkein siistiä

....on täällä meidän varastossa nykyisin. Nääs kun Isännällä oli tuossa lommoo ja muuta vapaanpuoleista niin hää riehaantui valkotornaadon lailla siivoilemaan paikkoja (jo oli aikakin). Harmi vaan ettei ole ennen kuvaa, siitä miltä näytti siivouksen alussa. Se voisikin olla aika elämys. Hän rakenteli tuohon oikealle pienemmän hyllykön minun ruukuille ja muille pihavermeille, työpöydän ikkunan alle ja lapioille sun muille naulat tuonne seinustalle.

Hyllylä näkyy vielä kuvanottohetkellä olevan pelargoniat ja daalioitten juurakot mustissa laatikoissa, mutta nyt ne on jo siirretty lämpimämpään varastoon. Tässä varastossa kun lämpötilä menee talvella pakkasen puolelle. Täältä lähti kaatopaikalle rompetta poikineen. Miten sitä ihminen voikaan olla semmoinen hamsteri. Kuusi vuotta ollaan talossa asuttu ja nyt ensimmäinen kunnon siivous muuton jälkeen. Tyytyväinen saapi nyt olla.


Viime viikolla vielä kaivelin maasta cladioluksien sipulit. Toivotaan että säilyvät sekä nämä että nuo toisetkin kukat talven yli varastossa hengissä. Minulla ei nimittäin ole ennen ollut daalioita ja cladioluksia enkä ole myöskään yrittänyt saada pelargonioita säilymään talven yli. Kerta se on ensimmäinenkin.

Kauhukasvimaa

Siis keväällä siellä näytti tältä. Mutta viikolla Miäs otti lapion kauniiseen käteensä ja alkoi kaivella. Marjapensaat siirrettiin 'kasvimaan' taakse rinteeseen jossa nyt näkyy tuo verkkoaitarulla.


Tässä ne ovat jo omilla paikoillaan.


Minä käyttelin talikkoa kuoriessani pintamaata ja kärräilin kottikärryllä pois. Siiten hokasin että kun pensaiden vanhalla paikalla on nyt vielä paljasta maata siihen voisi istutella keväällä kukkivia pikkukukkasipuleita tulevan nurmikon seasta kasvamaan ja ruohonleikkurilla vaan väistelisi sen ajan kun kukkivat. En tiedä oliko hyvä idea mutta sittenhän se on kokeiltu.


Ja ei kun 'tumasta' toimeen. Nyt sinne on tökätty 60 kevättähteä, 50 skillaa, 30 posliinihyasinttia, 15 krookusta ja 15 valkoista helmililjaa. Ja arvatkaa mitä. Lisää mahtuisi vielä. Oikeastaan haluaisin ja etsinkin lumikelloja mutta en ole yrityksistä huolimatta täältä vielä löytänyt. Pitää varmaan uppoutua internetin ihmeelliseen maailmaan ja tilata jostain postin kautta. Voi että, kyl keväällä taas on kivaa tiedossa kun odottaa kukintaa.

Niin ja tuosta kauhukasvimaan muodonmuutoksesta postailen vielä kunhan se etenee.