Pottua pottua pottua

Oman maan pottua.

Tällä kerralla ei ole Timoa vaan Arielia.

Jos minulta kysytään niin ei paha valinta, mutta ei kuitenkaan ihan Timon veroinen makuelämys. 

Muutama mansikkakin on jo kypsynyt ja päästiin pikkuisen maistelemaan.

Puhumattakaan salaatista, sitä voi syödä urakalla ja lisää tulee. 

ETTEI AINA OLIS POTTUA

Niin tekasinpa päivänä muutamana kasvishöystöä pannulla. Oman maan satoa siinä on sipulit ja kyssäkaali. Oli muuten hyvää syötävää. Pikkusen kun jättää purupintaa, eikä paistele lötköksi, niin avot. :')

Tänään meillä kyllä hernerokataan. Keitto on porissut hellalla tunnin verran ja näyttääpä siltä et kohta olis kystä kyllin. Mut HALOO, kannatti tosiaan tehdä ruokaa josta joutuu osan pakastamaan, kun pakastin on TÄYNNÄ. ;D

Hei MiniÄ! Maistuisko teille hernerokka?

Papana poikineen

Kesän ensimmäinen mustikkasaalis korkattu. :) 

Kuppiin mahtuu 4dl, mut onhan se parempi kuin ei mitään.

Poimin nuo tuosta talon päädystä mistä varvikko alkaa.

Panda oli irrallaan mukana poimimassa, mutta sillä oli oma suu lähempänä kuin kontin suu. ;)

Siinä vierekkäisiä puskia poimiessa kuulin verkkaista askellusta.

Joku liikkui lähistöllä vaan en nähnyt ketään.

Vähän ajan päästä hoksasin liikkujan. Peura (kai? en erota peuraa kauriista)

 laidunsi parin kolmenkymmenen metrin päässä.

Aattelin etten mää virka mittään koiralle ja niin me sitten kolmisin poimimme mitä kukakin.

Peura siirrtyi tontin alareunaan ja jossain vaiheessa Pandakin havahtui 

tiirailemaan kahdella jalalla maisemia.

 Ilmiselvästi huomasi ettei hälle oltukaan kerrottu kaikkea.

Samassa peura korskahti ja lähti lipettiin koira perässään.

Ei tarvinnut kauaa huudella, kun Panda jo tuli takaisinpäin.

Totesi kai ettei voi voittaa sitä juoksukisaa.

 Kävi kuitenkin tarkastamassa kaikki jäljet jossa peura oli liikkunut,

ennenkuin tuli emännyksen luokse namille.

Meillä on ollut pari papanakonetta hoidossa isäntäväen lähdettyä ansaitulle lomalle.

Hyviä syömään ja kovia kakkaamaan sanoisin. ;D

Sen verran homekorva olen että jo unohdin tuo vaalean pupun nimen.

En ole ihan varma oliko se Roope vai mikä.

 Semmonen on blondin muistikapasiteetti. 

Tuo tummempi on varsinainen sottaiita vaikka tyttö onkin. 

Papanoi enemmän muualle kuin vessanurkkaan. 

Ja haluaa puolustaa valtakuntaansa tunkeilijoilta, kuten siivoojatädeiltä.

Että ei oo ihan nimensä veroinen Nuppu. ;D

Varovaisesti koitin eilen näyttää Pandalle pupuja, mutta niin kummia otuksia olivat sen mielestä,

että puolentoista metrin hajurako piti jättää.

Puputkin äänestivät hajuraon puolesta  ja tinttasivat koivellaan häkin reunaan.

Kai koira oli niitten mielestä liian höselö kun vikisi ja kurotteli vaan nenäänsä 

lähemmäs.

Ei tullut sydänystäviä heistä. ;D

Tattia kanssa

 Taas on SE aika vuodesta, jolloin Isännän silmissä alkaa hull... ei kun sienenkiilto silmissä paistelemaan. Tuskin ehtii töistä kotiin tulla, kun jo kori kädessä vilahtaa risut ryskyen apajille. Mikäs sen mukavampaa, mulle. On nimittäin sen verran hyvin koulutettu, että sen minkä mettästä kotiin kantaa, sen myös perkaa, paistaa, pussittaa ja pakastaa. ;D

Tämän syksyn sienikiintiö alkaa jo olla täytetty. Herkkutatteja lähinnä. Kanttarellejakin olisi haluttu, on niitä kyllä maistiaisiksi tullut, mutta ei paljoa pakastamiseen. Suppiksia on vielä viime vuodelta sen verran, ettei taideta niitä nyt kerätä. Huomatkaa käytän me sanaa, vaikka hän olisi tarkempi ilmaus. Syömisessä autan parhaani mukaan.

Syskyn ja satokauden alkaessa menin sanomaan, etten tänä vuonna tee hilloja, mehua vaan kaikesta mitä tulee. Vannomatta paras. Mehua teinkin. Ämpärillisen kirsikkamehua ja melkein toisen mokoman sekamehua pihan marjoista ja joistakin pakasteesta löytyneista vanhemmista marjoista.

Sitten sain semmosen ällin, että jos sittenkin vähän mustaviinimarjahyytelöä. Ja pakkasesta löytyneistä karpaloistakin, kun niitä ei ollut tullut syötyä. Kirsikkahillokin olisi kiva, mutta hoksasin sen vasta sitten, kun olin jo mehustanut kaikki, että hyytelöä sitten vaan. Tyrnisatokin tuli kerättyä. Vaivaiset kolme tai neljä desiä. Jospa kokeilis omien omenoitten kanssa, puolikkaan annoksen, eli 1,5 kg.sta omenaa. Niin, sitten on kaikkea tullut neljä-viisi purkkia.

Tyrni antaa kivan värin omenahillolle ja melkein peittää omenan maun, mutta se ei haittaa. Hyvää on!

Hauskaa viikkoa kaikille.

 

Voehan kyssäkaali

Avot. Kävinpä kasvimaalla riipasemassa suurimman kyssiksen, mitä meillä on ikunaan kasvanut. Kokeiltiin tänä vuonna punaista lajiketta (Werner Bleu), kun edellisinä vuonna on ollut vaaleaa, ja hyvin on kasvanut. Rapsakkaa oli pureskella  ja mehevää, ei yhtään karvasta. Siitä saa hyvää raastetta porkkanan kanssa. Taitaapa ensi vuonnakin kyssikset kasvaa meidän 'viskasmaan' puolella. ;D

Pistin pääni pensaaseen....

.... ja läksin pakoon pahaa maailmaa. Mutta piikikästä sielläkin oli. Isännän työhanska toisessa kädessä, aseena ämpäri ja marjapoimuri (ystävän vinkki).  Sen verran tiheäoksainen, kuitenkin meidän karviaismarjapensas oli, ettei siitä juuri ollut apua. Poimin käsin.

Parhaat ja makoisamman näköiset löysi tien omaan käkättimeen. Se tekee mulle ittelle hyvää. Reilu puoli ämpäriä niitä tuli. Vihreitä on vain tuossa päällimmäisenä pikkuisen.

Sen jälkeen palkitsin itseni palkokasvin tuotteilla ja vedin herneet nen... ei ku sinne ääntä kohti, josta kuului namnam, mums, mums, rouskis. :D

Herneet mun nenään

Sieltä niitä alkaa tulla. Nuo piiperöiset paaperoiset.

Meillä on herneitä tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Taitaapa tulla ensi vuonnakin. Kasvaa hyvin ja, niin kukkii. ;D

Nysse alkaa, iik

Ystäväni kysyi minulta tännään olenko kylvänyt jo mitään siemeniä. Painokas vastaukseni oli, että EN. Sitten kun menin kauppaan, ostamaan ihan jotain muuta, tarttui käsiini jotain ihan muuta. ;) Nyt näyttä siltä että sisäisen puutarhurini pikkurilli on herännyt talviuniltaan. Edellisen kerran kaupassa käydessäni bongasin daalioita ja gladioluksin ja muita, oli pakko pysähtyä katsomaan mitä oli tarjolla. Koko ajan kuitenkin hoin mielessäni itselleni: ''Sää et voi ostaa noita, sulla ei oo mitään paikkaa mihin laittaisit ne. Sää et voi ostaa, et voi ostaa, et voi, et voi...... jne''. Kestin sen kuin nainen ja kävelin pois. Tänään taas kurkkasin mitä oli tarjolla ja hoksasin et onhan meillä kasvimaa. ;D Eli lehtikaalia, mustajuurta, silpoherneitä, kyssäkaalia, kesäkurpitsaa, retiisiä, ruusupapua, tarhakehäkukkaa ja kelloköynnöstä tarttui hyppysiini. Niin että mites nyt suu pannaan? Pannaanko mutrulleen vai mytrylleen, vai syksyllä nams, nams, muns mums ja slurpsista?!

Suppilovahverohillo

'Anteeks MITÄ?!', oli ensimmäinen ajatukseni kun tuosta kuulin. Mutta niin se vain oli, ystäväni oli tehnyt suppilovahverohilloa. Ja niin minäkin tein kun olin saanut reseptin häneltä. Siis olihan sitä ihan PAKKO kokeilla.

Ystävämme K on kova poika sienestämään, ja ruokaakin laittamaan, ja hän saa aina perjantaireseptin Pentti-Oskari Kankaan Herrankukkarosta ja sieltä on lähtöisin tämäkin resepti. Reseptinlaatijan mukaan suppishillo käy hyvin riistan seuraksi ja kyllä, hirvenlihan kanssa käy kyllä oivasti, sillä testasimme sitä viikonloppuna. Mutta että jälkiruokahillona pannukakun ja lättyjen kanssa?? Hmm, ehkä pikkuisen epäilen, kun suppisten maku on aika voimakas tuossa hillossa, mutta kai sitä pitää pistää elämä risaseks ja joku kerta testata. ;D

Jos jotakuta alkoi kiinnostamaan suppilovahverohillon teko, Reseptin voi löytää TÄSTÄ KLIKKAAMALLA.

Kun pienin tuon kaksi litraa suppiksia sain niistä litran paloiteltuna. Ajattelin että jos talvella tekee pakastetuista sienistä, niin on hyvä vähän katsoa minkä verran niitä tarvitaan. Tosin tuohon nestemäärään olisi voinut varmaan laittaa enemmänkin sieniä, koska neste ei niin kauheasti keittynyt kasaan puolessa tunnissa. Mutta pakastetut sienet pitäsisi siksi ehkä paistaa pannulla kuivemmaksi, ettei neste siitä vain lisääntuisi.

Kivaa keskiviikkoa!

Kurpitsapäivä

Tänään oli niin sateinen päivä, että ajattelin sen olevan mitä parhain päivä käydä nirhasemassa yksi kurpitsa irti varrestaan. Kokoeron omenaan näkee kuvasta. Painoa kurpitsalla oli kokonaista 4039g, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Halusin kokeilla kurpitsahillon tekoa, mutta googlettamalla en löytänyt mitään kivaa ohjetta, joten piti ottaa käyttöön kikka kolmonen, siis kilauttaa kaverille, koska muistin saaneeni joskus herkkuhilloa mieheni veljen vaimon tekemänä.


Ohjeessa jonka sain oli kilo kurpitsaa ja kilo omenaa, mutta halusin puolittaa tuon omena kilon ja laiton puolet omenaa ja toisen puolen porkkanaa. Näiden lisäksi tuli vielä yksi appelsiini ja yksi sitruuna mehuineen ja kuoret raastettuna. Sekä tietenkin hillosokeria. Aikani keiteltyäni surautin sauvasekottimella ihan soseeksi. Tavaraa tuli noin kaksi litraa. Arvatkaa tuliko hyvää?


Kaapissa oli myös lojunut viherherukkahillo jota ei syönyt erkkikään, koska se oli jäänyt liian happameksi. Niinpä kiehautin vielä puolikkaan annoksen kurpitsahilloa, nyt vain omenalla ja appelsiinilla höystettynä ja keitin viherherukkahillon sinne joukkoon. Nyt tuli kuulkaa niin lempeetä, niin lempeetä että jos nyt ei kelepaa nii johan on ihime, sanoo pohojalaanen.

Koko kurpitsaa en saanut näihin menemään, joten keittelin kuutioita ja pakastin tulevaa käyttöä varten. Vielä siellä olisi yksi varmaan parin kilon kokoinen kurpitsa ja yksi pieni, mutta se ei taida kasvaa enää. Niistä vois koittaa tehdä keittopohjaa pakkaseen, tai sitten jotain muuta jos tulee joku aate. Ai nii, en tiiä oonko sanonu et tein myös kokeeksi luumuhilloa, kun sain luumuja Velipojalta ja siitäkin tuli nanna, vaikka ite sanonkin. Kohta mun tarttee hommata uus jääkaappi ku noita purnukoita tuntuu tulevan alvariinsa. Jotta kyl meil hilloo on kohta ku lottovoittajalla. ;D

Satonäkymiä

Maa-artisokat kasvavat hurjaa vauhtia. Ainakin ne varret. ;D Niillä on korkeutta yli kaksi metriä ja on hauska, että ne kukkivat nyt kun muuten ei pihalla ole kauheasti kukkivia kukkia. Paitsi, että ne tietysti kasvaa kasvimaalla. Isäntä jo kaiveli yhtä vartta, mutta olivat vielä niin pieniä ettei sitten syötäväksi otettu.


Kyssäkaali on hyväksi havaittu ja sitä meillä kasvoi viime vuonna ja taidetaan laittaa ensi vuonna myös. Ajattelin laittaa keväällä punajuurta ainakin kokeeksi ja katsotaan kasvaako vai nou.


Ja tietenkin pottuja, nämä näyttää vähän rupisilta, mutta hyvän makusia ovat. Pottu pitäisi muuttaa toiseen paikkaa ensi vuonna, kun vaan keksisi mihin.


Niin ja sitten nämä kurpitsat. Tähän monsterivarteen on näillä näkymin tulossa ainakin kolme kurpitsaa. Varren pituus oli viime viikolla mitatessani 11 metriä ja risat ja se on kasvanut siitäkin varmaan pari metriä. Sieltä se on tulossa kompostista pitkin polun vierustaa ja kohti pääovea. Katsotaan koska se koputtaa ovikolkutinta. ;D Sitten kun tietäisi mitä näille kurpitsoille pitäisi tehdä, kun oon niitten kanssa ihan uunoeemeli. Joku hehkutti porkkanakurpitsahilloa. Kaikkea voisi tietysti kokeilla, kun vaan osaisi päättää missä vaiheessa kurpitsat voisi riipasta irti varrestaan. No, katsotaan, sanoi lääkäri, saapi harmaat aivosolut mietittävää.

Siis oliks täs mitään järkee...?

Sain keväällä ystävältäni kurpitsan alkuja. En ole ennen itse kasvattanut kurpitsaa, mutta nyt tuli hyvä tilaisuus kokeilla, kun joku muu oli tehnyt aloituksen, sai valmiit taimet. Siinä oli muistaakseni kolmenlaista alkua, kesäkurpitsaa vihreää pitkää ja keltaista pyöreää ja sitten jotain isompaa. Ja kaikkia kaksin kappalein. Noh, ajattelin että mää kumminkin tapan niistä jotkut ja iskin kaikki saman kompostin päälle. Arvatkaa kuoliko mikään? Ei tietenkään. Tosin toiset ei ole kasvaneet kovin isoksi, kun tuo yksi tukkii koko päällisen.

..... TUOLTA SE TULEE.........


..... JA TUONNE SE MENEE........

ÖH!? Tarttis kai tehrä jotain. Esimerkiksi siirtää niitä toisia kasvimaalle, josko niistä sitten tulisi jotain. Noita isoja ei tietenkään siirrellä mihinkään. Lieron pituus kun huitelee jo kymmenessä metrissä. :=0

Jotenkin tässä vaan on loman jälkeen laiskistunut, ettei ole saanut tehtyä kaikkea pihalla mitä pitäisi. Monta suunnitelmaa, mutta mitään ei ole saanut aloitettua. Hyvä kun on edes kastellut kesäkukkien rippeitä, tosin osan jo heitin pois ja ajattelin laittaa jotain syksyisempää kukkivaa. Kai se sit tarttee myöntää, että syksy se vaan tulla huristaa.

Tai niin, puhun tässä nyt vain itsestäni. Isäntä ja pikkuveli kun tempasivat ja tekivät mansikkamaan. Siitä sitten postailen huomenna, jos saan aikaiseksi. Kivaa loppuviikkoa kaikille. :))

Naulaan ja nakutan

Ihan enste pitää laittaa kuva mun Niobestani. Se on hengissä ja kukkii ja siinä on varmaan kymmenkunta nuppua. Kaksi ensimmäistä jotka aukesi on jo ohi menossa. Ihailen tätä aina aamuisin kun lähden postia hakemaan. Ja aina muutenkin kun ohi kävelen, ei sen pualeen.


Ja sitten sitä nakuttelua. Onks tää ihan hellepäivän hommaa, kysyn vaan, hakata nauloja käsipelillä. Ainaki hiki lensi eilen kun käyttelin sahaa ja vasaraa. Keskimmäisen vein jo tuliaisiksi kun käväisin ystävän luona. Varmuudeksi jätin sen autoon ja sanoin ettei tarvii ottaa jos ei haluu, mut haluttiin ja sille tielle se jäi.


Puu on pajua ja jo pari vuotta kuivunut varastossa niin ettei pitäis herätä enää henkiin vaikka junttais maahan. Sieltä löytyi kivasti vanhan näköistä pintaakin ja sehän piti heti käyttää. Eikä ne rangat vielä loppuneet, että voipi tehä lissee tikkaita jos vasara viel pysyy kädessä. Jossakin kohtaa pikkusen pääsi tuulemaan niin että naula taipui vinoon tuulen mukana, mutta hyvin siitä sit selvittiin ja lyötiin uus tilalle kun en ketaletta saanu enää pois. ;)


Lopuksi vähän apetta. Tarttee sitä ny elvistellä oman maan potuista ja oman maan salaatinlehdistä, kaikki muu lautasella on kaupasta ostettu. Mutta uskokaa vaan kun sanon jotta HYVVEE oli. :)

93 madonreikää neliömetrillä

Olen pikkuhiljaa lueskellut Ulla Lehtosen Luonnonmukaisesti omassa kotipuutarhassa -luomuviljelyn käsikirja kaikille kotipuutarhureille-kirjaa. Ajatuksena on ollut hankkia tietoa katteen käytöstä kasvimaalla ja sen hyödyistä. Jos vaikka selviäisi vähän helpommalla kitkemisen suhteen käyttämällä katetta. Ruotsalaiset ovat kuulemma laskeneet, että luonnonmukaisesti viljellyssä maassa on 93 madonreikää neliömetrillä, kun niitä tavanomaisesti viljellyssä maassa on vain 22!?


Nyt pikkuisen harmittaa kun ollaan kaikki ruohonleikkuujätteet hussutettu menehen eikä käytetty tätä vitamiinipommia hyödyksi kasvimaalla. Vaan ei hussuteta enää, tässä todiste. Ollaan jo saatu osaan kasvimaata katetta laitettua ja kunhan nurmikko kasvaa saadaan lisää. Tosin täytyy kyllä mainita ettei se kasvimaan kitkeminen ole paljoa minua rasittanut, kun Mies on hoitanut sen puolen kokonaan. Sipulia näyttää sitten meidän huushollissa riittävän tänä vuonna. Tuli laitettua tavallista, puna- sekä valkosipulia. Valkosipuli saatiin ystäviltämme ja se onkin ihan uusi tuttavuus kasvimaallamme.


Maa-artisokkaa on ollut jonkun vuoden ja hyvin ne näyttävät kasvavan tänäkin vuonna. Kyssäkaaliakin laitettiin kun se viime vuonna antoi ihan kivasti satoa. Siinä kyllä oli joku ötökkä, mutta kun ruiskutin sen rasvattomalla maidolla niin hävisivät pois. Jos näyttää että ilmaantuvat takaisin täytyy uusia ruiskutus. Ja tietennii salaattia on tulossa, vaan eipä ole kovin suureksi vielä kasvanut.


Tässä vielä pottuja, mieheni 'lempilapsia'. Jo helmikuussa hän alkoi puhumaan potuista ja oli kauhea kiire saada niitä purkkiin kasvamaan, että saisi mahdollisimman aikaisin omasta maasta satoa. No, siinä ne nyt kasvaa, purkkiin kylvetyt, hyvällä varrella. Ja mikä ettei, kyllähän ne ovat niin hyviä suoraan maasta kuokitut ja heti keitetyt perunat, jotta muiskis maiskis vaan, ihan vesi herahtaa kielelle kun miettii.

Sienihulluus

Juu. Se on iskennä meihin. Tänäänkin lähdettiin vaan pienelle kierrokselle lähimetsään ja ois saatu heti korit täyteen karvarouskuja ja kangasrouskuja. Niit ois kumpiaki ollu varmaan saavillinen, mut me herettiin niin ronkeleiksi ettei huolittu. Käveltiin tohkeissamme ohi vaan. Niitä kun sattuu olemaan entsiäkin vielä pakkasessa. Saaliiksi saatiin pikkuisen suppilovahveroita, vähän enemmän mustia torvisieniä ja kanttarelleja ja nyt otettiin ensimmäistä kertaa noita orakkaita. Ei olla ennen syöty, mutta kun on tarkoitus joka syksy oppii uus sienilaji ja noita sattui nyt kohdalle. Pari tunti siellä kömmittiin ja meikäläinen oli ihan pörttisröpöö ja töttöröö. Ei taida olla flunssa ihan vielä hellittänyt kun otti niin voimille.


Sitten piti vielä....


vähän kuvailla noita....


kärpässieniä.

Näitä ei sentään poimittu sattuneesta syystä. Vähemmän vaarallista on kuvata vaan. :)

Kurkkaa pussiin

Laitettiin keväällä uudelle kasvimaalle pottua tulemaan kahta plaatua. Toinen oli Timoa ja se toinen oli .....öööö.... tota eipä nyt tule mieleen. Höh. No hyvin potut kuitenkin kasvoivat ja olivat makoisia. Vielä on jonkin verran jäljellä ja päästään herkuttelemaan. Mies kaiveli samalla noita maa-artisokkia että saadaan niitäkin vähän maistella.

Muutenkin kasvimaa on tuottanut pikkuisen satoa, salaattia, kyssäkaalia, mutta nauriit ei oikein onnistuneet. Tämä on vasta tämmöistä harjottelua tämä meidän vihannesten kasvattaminen, joten paljon on oppimista vielä. Ensi keväänä täytyy miettiä mitä sitä seuraavaksi kokeilisi kun ei tuohon pikku pläntiin kovin suurta valikoimaa mahdu. Ans kattoo sit.

Tattia? Tattista vaan!

Miäs meni siänen eikä päässyt pois. Tästä se joka syksynen siänihulluus alakoi. Nykki Ukkeli painaltaa mehtäsä siänenkiilto silimissä vilisten. Meil on viel pakkaseski viime vuoden saalista mut ei haittaa. Tänne vaan, antaa tulla niin ku lunta tupaan.


Mustiatorvisieniä ei o löytyny kun ton yhen kerran, mut nyt löytyki uus paikka nii eiku silimäilemään, josko ois taas noussu uusia. Herkkutattejahan näkkyy tulevan niinko siäniä satteella. Lähimmät on löytyny omalta tontilta ja joka päivä pittää melekeen kiertää paikat tutkailemasa ja ku usein käy saapi ihan extrapriimaa. Ai mitä nannaa. Saapi talavella taas herkkuruokaa....

Kyl maar meil marjoi o

Mää oon ollu tänään marjanvarres kii. Ei meitin sato päätä huimaa, mut tuli sielt sentään jotaki. Osa marjoist oli suurii mollukoita ja kaikkein suurimmat mää maiskutin hyväl ruakahalul ääntä kohen ja aamul sit vatta kiittää.


Mustaviinimarjoi saatiin vähän päälle pual ämpärii. Et kyl siit yks satsi tulee ja jää vähä yliki.


Tähän tarttetaan nyt sitä kirkasta äänipäänpuhistusnestettä, sit annetaan lilluu monta viikkoo haneenlämpös tos lasipurkis. Sit siivilöijjään ja pistetään sokerii maun mukaa. Sit voi pistää kaikil vierailevil rakkail ystävil suut makiaks.


Tän verran tuli karviaismarjoi kahesta pensaasta ja punasii viinimarjoiki pikkuse. Oli viherherukoiki, mut mää söin ne kaikki. Niit oli seittemän kappaletta.


NAM!