Neulojan syysasetelma

Äitee osti mulle lahjaksi näitä callunoita varmaan jo kaks viikkoo sitten. Nyt kun sain aikaiseksi viimein siivota kesäkukat pois noista parvekelaatikoista, niin sain nämä niihin. Se oli semmonen kaheksan kappaleen tarjous ja kun laatikoita on kolme, niin yhteen ei riittämyt kuin kaksi callunaa, joten piti kekkasta jotain lisää.


Siitä se ajatus sitten lähti, kun muistin että mullahan on vielä nyssäkkä meriheinää männä vuojelta. Siihen kieputtelin ompelulankaa, jotta pyssyy kasassa ja mettästä pari pajunoksanpätkää ja noita ruusunmarjoja sainkin sitte ettiä kun ei omissa hansaruusuissa ollu marjan marjaa, vaan löytyihän niitä kuitennii (eläkää kertoko kenellekään, mut kaupungin puskista riipasin pari kourallista ohi mennessäin, uups).


Jotennii tuntuis et nää toisetki lootat kaipais vielä jotain, tai sitten nou, mut mitä?

Muuten pihahommat etenee etanan vauhilla, ei sen pualeen, niin ne tuppaa muutki hommat jurnuttavan. Oon joko laiska, hidas tai aikaansaamaton, mut eteenpäin on eläväisen mieli ja kai se sitte eteenpäin on vaik nenälleen kaatuis. ;D


EDIT. Paan laittaen tänne linkkivinkin TUIJAN KOTIIN JA PUUTARHAAN jossa on arvonta meneillään. Siel on käyny väkee ku pipoo joten käyhän sinäkin. ;D

Kurpitsapäivä

Tänään oli niin sateinen päivä, että ajattelin sen olevan mitä parhain päivä käydä nirhasemassa yksi kurpitsa irti varrestaan. Kokoeron omenaan näkee kuvasta. Painoa kurpitsalla oli kokonaista 4039g, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Halusin kokeilla kurpitsahillon tekoa, mutta googlettamalla en löytänyt mitään kivaa ohjetta, joten piti ottaa käyttöön kikka kolmonen, siis kilauttaa kaverille, koska muistin saaneeni joskus herkkuhilloa mieheni veljen vaimon tekemänä.


Ohjeessa jonka sain oli kilo kurpitsaa ja kilo omenaa, mutta halusin puolittaa tuon omena kilon ja laiton puolet omenaa ja toisen puolen porkkanaa. Näiden lisäksi tuli vielä yksi appelsiini ja yksi sitruuna mehuineen ja kuoret raastettuna. Sekä tietenkin hillosokeria. Aikani keiteltyäni surautin sauvasekottimella ihan soseeksi. Tavaraa tuli noin kaksi litraa. Arvatkaa tuliko hyvää?


Kaapissa oli myös lojunut viherherukkahillo jota ei syönyt erkkikään, koska se oli jäänyt liian happameksi. Niinpä kiehautin vielä puolikkaan annoksen kurpitsahilloa, nyt vain omenalla ja appelsiinilla höystettynä ja keitin viherherukkahillon sinne joukkoon. Nyt tuli kuulkaa niin lempeetä, niin lempeetä että jos nyt ei kelepaa nii johan on ihime, sanoo pohojalaanen.

Koko kurpitsaa en saanut näihin menemään, joten keittelin kuutioita ja pakastin tulevaa käyttöä varten. Vielä siellä olisi yksi varmaan parin kilon kokoinen kurpitsa ja yksi pieni, mutta se ei taida kasvaa enää. Niistä vois koittaa tehdä keittopohjaa pakkaseen, tai sitten jotain muuta jos tulee joku aate. Ai nii, en tiiä oonko sanonu et tein myös kokeeksi luumuhilloa, kun sain luumuja Velipojalta ja siitäkin tuli nanna, vaikka ite sanonkin. Kohta mun tarttee hommata uus jääkaappi ku noita purnukoita tuntuu tulevan alvariinsa. Jotta kyl meil hilloo on kohta ku lottovoittajalla. ;D

Jos metsää haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Risto-Matti Ratia on joskus sanonut jotenkin tähän suuntaan, että kun ihminen menee metsään, hän näkee siellä puita, sammalia ja kiviä, mutta luova ihminen näkee peikkoja, keijukaisia ja erilaisia eläinhahmoja yms. Niinpä. Ollessamme viikonloppuna minilomalla veljen porukan kanssa, menimme veljentytön kanssa metsään pienelle lenkille hän tokaisi ykskaks, että tuolla kannolla on silmät.


Ja niinhän sillä olikin. Mykkä kanto, jolla ei ollut suuta ollenkaan. Katseltiin sitten sillä silmällä ympärillemme ja näimme myös...


...Rosvon naamioineen, liekö ollut joku pankkiryöstäjä vai mikä, sekä...


... jonkun koirankuonolaisen, jolla oli laput silmillä. Olikohan valvonut liikaa ja haudutti silmäpussejaan. ;) Veljentyttö ei kovin kauaa jaksanut katsella tätiään, joka könysi sammalikossa kuvaamassa kaikenmaailman sieniä, jotka olivat suurimmaksi osaksi parhaat päivänsä nähneet, vaan loihe lausumaan etteikö me voitais kuvata jotain KIVAA.


En tiedä teistä, mutta minusta tämä ainakin oli kivaa, eikä tällä kertaa mielikuvituksen tuotetta. Pikkiriikkinen sydämenmuotoinen sieni. Kyllä, metsä yllättää. ;D

Nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan kun löysi oikian osoitteen

Meinaan jotta homma on edistynyt. Alkutilanne näytti siis tältä. Entinen vanha kasvimaa, nykyinen murheenkryyni eli peltokortteen valtakunta. Jouduin antamaan luovutusvoiton sille hunsvotille joka aina riehaantui lisää mitä enemmän sitä kitkin. Takaa möyhitystä osasta lähti ne väliaikaissijoituksessa olleet mansikantaimet uuteen paikkaan.


Ala on ollut mansikkakatekankaan alla koko kesän ja vieläkään siitä ei lovuta. Alimmaiseksi laitoin sanomalehtiä ja päälle siis tuota mansikkakatekangasta ettei vaan mihinkään jää kortteelle rakoa pilkistää ilimoille. Takana kivien edessä näkyy tuleva perennapenkki.


Tässä olisi sitten yrttitarhanlaatikot sovitteilla. Pyörittelin niitä paikasta toiseen, mutta tuohon ne sitten jäivät. Oisivat ehkä saattaneet olla hiukan pienemmät. Mutta mahtuupahan vaikka kesäkukkia kasvamaan. Tarkoitus olisi vielä laittaa laatikoiden ympärille kuorikatetta, jahka Isäntä kerkiää sitä noutamaan.


Homma jumittui siinä vaiheessa kun halusin nostaa multatilaa ylemmäs ja tuota puupalikkanauhaa sai metsästää joka ikisestä kaupasta mitä mieleen juolahti. Onneksi sentää vielä löytyi. Noissa kivien pyörittelyissä tarvitsin Isännän apua, vaikka ensin sain isompia liikuteltua, niin jossain vaiheessa voimat vaan loppui tykkänään eivätkä ne liikkuneet kirvelilläkään vaikka kuinka ähisin.

Mutta kumminkin takana kulmissa on syyshortensiat, jotka on varman kolme vuotta odottaneet paikkaa mihin ne istuttaa. Niiden välissä on kurjenmiekka Vaarin tossua. Halusin sen tuonne taakse koska se kukittuaan tuppaa ränsistymään niin ei ole ihan näytillä siinä vaiheessa. Hortensioitten edessä on jotain kuuliljaa, ystävältä saatua, joka sekin on ollut vain lätkäistynä johonkin tiukkaan paikkaan väliaikaisesti eikä sen vuoksi ole kasvanut, pysytellyt vaan hengissä. Nyt on ainakin tilaa kasvaa. Edessä on sitten valkoista karpaattienkelloa. Tarkoitus olisi vielä istuttaa tulppaaneita yms. niin saa kevätiloa silmille.


Tältä paikka näyttää terassilta katsottuna. Ehkä näkymä on pikkuisen parempi kuin se entinen rytökasa joka siinä sijaitsi. Keskenhän se vielä vähän on, viimeistely puuttuu. Ja nyt kun se on tuossa vaiheessaan, on ruvennut harmittamaan miksen laittanut tuota perennapenkkiä tuohon lähimpään kulmaan vinottain ensimmäiseksi????? Häh. Ei kuulkaa käynyt mielen vieressäkään tuommoinen vaihtoehto. Ajatteli vaan että kun nuo hortensiat kasvaa niin ne olisiva taaimmaisena, mutta oishan ne pikkuisen peittäneet tuota yrttihässäkkää. No, se on ny siin. Alla viellä muistuttimeksi minkälainen paikka oli KAUHEIMMILLAAN ennen marjapensaitten siirtoa, revi siitä. ;D

Suma seisoo ja miehet nukkuu

Tai no, oikestu tuossa pitäisi lukea, suma seisoo ja NAINEN nukkuu. Mää oon ollu ihan SYYSVÄTYS. En oo saanut aikaiseksi tehtyä palio mittään niistä miljoonasta asiasta, jotka keksin tehtäväksi tänä syksynä. Vaikka ensin ajattelinkin, ettei tartte tehä muuta kuin ne normaalit syystyöt. Jos oon sisällä, en saa mentyä ulos ja jos oon ulkona, en saa mentyä sisälle ja silti tuntuu, ettei hommat skulaa ja etene. Mutta, kuten näkyy kukkasipuleita ostin kumminkin. Eivät ole vaan vieläkään maassa.


On meijän pihalla joku silti ahertanut. Siis mun Miäs. Meijän mansikkamaan piti tulle ensin tähän kohtaan, mutta suunnitelma muutui hovissa ja paikkaa siirrettiin. Nyt tähän pitäisi tulla kukkaketo. Mulla piti olla jossain siemenpussi, jonka olin vahingossa (?) ostanut pari vuotta sitten. En löytänyt, vaikka etsin kissojen ja koirien kanssa. Suunnistin kauppoihin. Arvatkaa löytyikö. EI. Niitä kuulemma tulee keväisin ja ne menee heti kaikki. Mitä, eiks syksy ookkaan hyvää kylvöaikaa? Sitten kattelin josko löytyisi mun himoamaa kirsikkaluumua. Olin nähnyt sellaisen keväällä (kuinka ollakaan), mutta en silloin ostanut kun en tiennyt mihin sen istuttaisin. Nyt tiesin, mutta ei siellä ollut, muita puita kyllä oli pilvin pimein. Mitä, eiks syksy ookkaan hyvää istutusaikaa? No, mut mansikat on nyt ainakin istutettu.




Mun Miäs ja mun Velipoika hääräsivät ihan simona tän rojektin kimpussa ja panivat hösseliksi alta aika yksikön. Yhen pyynnön Velipoika esitti. Että kun tossa mansikkamaan laidassa on tilaa niin, josko laittaisin siihen karhunvatukan. No, mikä ettei. Heti seuraavana päivänä hyökkäsin taimikauppaan. Arvatkaa löytyikö. EI. Mitä, eiks syksy ookaan hyvää istutusaikaa? Kaikkee mitä mää oisin tahtonu, saa vasta keväällä. Voihan kikkare. Apropoo, siitä tulikin mieleen, että Miäs noutaa meille myös hevonlantaa peräkärryllisen kasvimaalle ja vähän muuallekin. Jotta ens vuonna tää torppa on siis oikeen kasvatuslaitos. ;D




Lopuksi vielä yks kysymys. Tietääkö kukaan mikä pensas (kai tää on pensas) tämä on??? Oon saanut sen ystävältäni ehkä pari vuotta sitten, mutta antaja ei oo tienny mitä antaa (eikä jälkeenpäin muistanu mittään) ja saaja ei tienny mitä saa. Siihen tulee keväisin valkoiset tuoksuvat kukat, jotka on vähän kellomaiset, melkein pyöreät. Jos joku vois vinkata, kun en itse ole yrityksistä huolimatta tunnistanut. Kiitos, tack. Hauskaa viikkoa kaikille. :)

Satonäkymiä

Maa-artisokat kasvavat hurjaa vauhtia. Ainakin ne varret. ;D Niillä on korkeutta yli kaksi metriä ja on hauska, että ne kukkivat nyt kun muuten ei pihalla ole kauheasti kukkivia kukkia. Paitsi, että ne tietysti kasvaa kasvimaalla. Isäntä jo kaiveli yhtä vartta, mutta olivat vielä niin pieniä ettei sitten syötäväksi otettu.


Kyssäkaali on hyväksi havaittu ja sitä meillä kasvoi viime vuonna ja taidetaan laittaa ensi vuonna myös. Ajattelin laittaa keväällä punajuurta ainakin kokeeksi ja katsotaan kasvaako vai nou.


Ja tietenkin pottuja, nämä näyttää vähän rupisilta, mutta hyvän makusia ovat. Pottu pitäisi muuttaa toiseen paikkaa ensi vuonna, kun vaan keksisi mihin.


Niin ja sitten nämä kurpitsat. Tähän monsterivarteen on näillä näkymin tulossa ainakin kolme kurpitsaa. Varren pituus oli viime viikolla mitatessani 11 metriä ja risat ja se on kasvanut siitäkin varmaan pari metriä. Sieltä se on tulossa kompostista pitkin polun vierustaa ja kohti pääovea. Katsotaan koska se koputtaa ovikolkutinta. ;D Sitten kun tietäisi mitä näille kurpitsoille pitäisi tehdä, kun oon niitten kanssa ihan uunoeemeli. Joku hehkutti porkkanakurpitsahilloa. Kaikkea voisi tietysti kokeilla, kun vaan osaisi päättää missä vaiheessa kurpitsat voisi riipasta irti varrestaan. No, katsotaan, sanoi lääkäri, saapi harmaat aivosolut mietittävää.

Hupsista

Nyt meni taas blogipohja vaihtoon! Ja koska kuvaton postaus ei oo kiva, laitan tähän kuvan ystäväni kissasta, jota alku kesästä leikitin. :D Hauskaa viikkoa kaikille.