Luonnon pienet ihmeet

PIENI LINTU Järjestää valokuvakilpailun otsikon aiheesta 'Luonnon pienet ihmeet'. Aikaa kilpailuun osallistumiseen on 20.5 asti. Ajattelin osallistua skabaan alla olevalla kuvalla. :)

It's got to be perfect

 Ei ny ihan vielä oo, mut yrityksiä sinne päin ainakin. Tää taitaa olla paras kuva minkä olen saanut noista akileijan lehdistä kastepisaroilla. Lisää sadetta, kiitos. Lisää pisaroita, kiitos. Tai ehkä toi ei olis kaikkien toive, siis  saada sadetta. Mut hei, siitähän luontokin tykkää. ;D Jos ei muu auta pitää otta puutarhaletku ja suihkuttaa. Vaikka se tuntuukin vähän feikki hommalta. Hätä ei kuulemma lue lakia, pikkusen se kyllä tökkii.

.

 Aamulla otin ensimmäiset kuvat, kun aurinko ei vielä paistanut tuohon kohtaan ja olisi pitänyt olla skarppina sen suhteen, koska se alkaa siihen paistella. Pikkusen myöhästyin. Harrrmi. Oli ehtinyt haihduttaa pienemmän utuisen kasteen lehtien pinnalta pois. Mut yritys hyvä kymmenen, vai miten se sanotaan. Harjoitus jatkukoon. :)

Kuva(t)uksia

Siis kauhean vaikeaa valita mitä kuvia tänne julkaisee, kun niitä tulee otettua sata kerrallaan. Tosin monet menee heti deletoinnin puolelle, mutta kuitenkin. :) Ja tietenkin kun hätäpäissään hosuu, menin ensin postaamaan vain otsikon, ilman kuvia ja tekstejä. Uups, sori.

Helmililjat ovat kivasti jo nupuillaan ja hyasintit tuoksuu ihanasti. Pitää vaan mennä tarpeeksi lähelle. Siihen voisi lötkähtää nuuskuttelemaan viereen toviksi. Toiseksi viimeisessä  kuvassa olevan akileijan lehdistä tykkään hirmuisesti, varsinkin sateen jälkeen. En ole vielä saanut sellaista kuvaa siitä  kun haluaisin. Siihen tulee ihanasti pisarat kuin helmiksi lehtien reunoihin. Joten sadetta odotellessa, täydellistä kuvaa metsästäessä, täytyy vaan harjoitella. Toivotan että tänä kesänä lykästää isltä osin.

Pupuja kukkapenkissä

 Mun kukkapenkkiin ilmestyi jotain pitkäkorvia, mut onneks ne oli vaan ihan pehmo pupuja, eivätkä aikoneet pistää parempiin suihin mun kukkia. Istuvat siinä viime syksynä tehdyssä penkissä haistellen skilloja.

Pieniä kylvöjäkin on tehty. Kelloköynnös on kyllä ollut jo pari viikkoa mullasassa, mutta vielä ei ole mitään näkynyt. Pitäiskö huolestua? Sanottiin kyllä, että kasvaa hitaasti. Aika hidasta on tai sit mää oon vaan malttamaton... no ku ne kukat on niin ihania. Sen lisäksi ruusupapu ja tarhakehäkukka pistettiin multiin. Samaan syssyyn pistin daaliat ja gladiolukset, suoraan vaan pihalle ilman esikasvatuksia ja mitään purkkeja. Harsoa ajattelin päälle laittaa jos luvataan kylmää. Isäntä vähän ihmetteli et pistin ne yttitarhan lootiin, mut kai sinne yrttejäkin mahtuu kaks lootaa on ihan.... tai ainakin melkein tyhjiä ja kahteen noi daaliat ja vähät gladioluksen sipulit änkesin.

Kävin vielä kameran kanssa sohimassa. Kattelen niit nyt ensin ja bloggaan jotain onnistuneita sitten. Jep. Kivaa lauantaita kaikille. Ja kiitos kaikille jotka on jaksanut kommentoida edellisiin höpinöihin.  Piristää kummasti. :)

Hempeys hyökkäys

Mää en surraa, vähä pörisen vaan lentäessä.

Nyt meni blogipohja taas uusiksi. No, mikä ettei ku löytyy jotain kivaa ja vaihtelu tekee virkeeksi. Olokeepa hyvät. Kelepaako? Onko kiva? Ainaki vähän keväisenpää ja kuoriaiskuva mukaan, ni ei ole pelkkää tekstiä.

Pitäis keitellä varmaan uudet ja vahvemmat aamukahvit, ku laiskamato..... ei ku tää on varmaan jo lohikäärme, on hyökyillyt kimppuun. Virkeeks pitäis tulla ja vähä äkkiä. Ai nii, jus menin sanoon et blogipohjanki  vaihtelu virkistää. Söinkö nyt heti sanani? No, onneks ei ollu toi koppakuoriainen joka kurkkuun tarttui...... ;D

HuTikuu oli ja meni

Hyrrää pörrää...

 HuTikuu oli sen verran huti kuu, että en saanu postailtua kaikkia kuvia joita oisin halunnu. Tuli näpsittyä melekeistä ainakii tuhat ja sata kuvaa.

Vissiinki herukkaperhonen, jota liuskaperhoseksikin kutsutaan.

 Paan sit laittaen täs muutaman otoksen kaikenlaisista pörräreistä.

Mä oon duunissa Nalle Puhilla.

Kaik hinajaiset pörrääjät on lähellä mun syräntä, kuten ehkä näkyy. :) Meil oli täs rattoisa rupattelu tuokio. Ärrä voittoista surinaa, mut ihan lempeyden hengessä.

Pakkkanen, siitä suomalaiset tykkkää

Yhtenä aamuna puol yheksän jälkeenkin oli vielä maa kuurassa. Tein postin haun ennätyksen, kun kiiruhdin hakemaan kameraa ja retkipatjaa. Ystäväni ihmetteli mihin mää sitä retkiparjaa tarviin, mut sit hokasi, et se ruoja röhnöttää siellä tantereella ketarat oikosenaan ja zuumailee linssin läpi.

Röhnöttäminen on kivaa. Ainakin mun mielestäni. Mikäs sen mukavampaa, kun olla tekevinään jotain ja tutustuu vaik leppäkertun sielunelämään.

Tää taahtois kiittää

  

 Puutarhablogini on saanut tunnustuksen SADULTA Satupuutarha-blogista. Kiitos paljon. Tunnustuksen mukana tuli kolme kysymystä, johon tulisi vastata.

Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

- Oikeastaan innostuin puutarhan hoidosta vasta kun muutimme tähän taloon noin seitsemän vuotta sitten. Aiemmin asuimme rivitalossa ja siinä ei pihaa paljoa ollut. Osin pihainnostus taisi olla 'pakon' sanelemaa, tyyliin 'kun on piha laitetaan edes jotain'. Eikä tarkoitus ollut kuin heppohoitoinen ja siisti, ei paljon eikä mitään vaikeeta. Se ei sitten ole mennyt niinkuin Strömsössä. Homma leviää kuin Jokisen eväät. Tosin vieläkin tyydyn niihin helpoimpiin kasveihin joita en hevin onnistu hoidollani tappamaan. Blogin perustin 2009 huhtikuussa, kun käsityöblogiini alkoi ilmestymään enempi ja vähempi höpinöitä ruohonkorsi suussa. Aattelin ettei menis puurot ja vellit sekaisin. 

Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

- Ei mulla kauheen erikoisia, ihmeellisiä ja harvinisia kasveja  taida ollakaan. Suurimman osan perennoista olen saanut ihanilta ystäviltäni ja auliisti koitan niitä myös jaella, jos joku ihastuu johonkin kasviin. Lempi kasveihini kuuluu ehdottomasti tulppaani ja iiriksistä pidän myös erityisesti, kuten myös kaikista keväällä kukkivista pienistä sipulikukista. Kärhötkin on ihania ja daaliat ja gladiolukset ja ........no ei nyt luetella kaikkia pihan kasveja. :) Mutta se mitä vielä haluaisin on noi pionit. Niitä ei vielä ole yhtään, mutta oottakaa vaan, kyllä mää kohta niille paikan keksin. ;D

Mikä on puutarhafilosofiasi? 

 - Sen kun tietäisi, niin viisas oisin. ;D  Ehkä vois sanoo et kaikkea kivaa, kaunista ja maukasta, ja enempi luomusti.

Tunnustus pitäisi myös jakaa viidelle puutarhablogille, tässä ne ovat:

Sinisen oven takana

Anun puutarha

Kuusiranta - ihan metsässä

Tuijan koti ja puutarha

Sarin puutarhat