TERVEISIÄ KOTKASTA osa 2

Kännykän syövereistä löysin vielä tämän pionin kuvan. Ihan pakko laittaa se tänne. 

Niin I-H-A-N-A!!!!!!!

Tämä on myös Isopuistosta.

Nyt kun hiffasin miten kännyn kuvat saa omalle tietokoneelle saatte pari kuvaa lisää.

Isopuistosta

Juu, täytyy myöntää, olin erittäin laiska kuvaaja. 

Nämä ovat nimittäin ainoat kuvat koko reissulta.

Mukavaa maanantaita. 

Huomenna hommiin.

Sieltä jostakin

TERVEISIÄ KOTKASTA

Käytiin kesäloman alkajaisiksi parin yön reissulla Kotkassa.

Eipä ole tullut ennen käytyä. 

Kivan tuntuinen kaupunki. Ihastuin sen puistoihin ja niihin kukkiin, kuten kuvassa olevaan kärhöön Kotkan Isopuistossa. Kukat olivat lautasen kokoiset, aivan mahtavat. Mikä lajike lienee, niin tommosen haluaisin kotiinkin. Jos joku sattuis tietämään niin vois vinkata.

Pirteätä perjantaita kaikille!

KEVÄÄN ENSIMMÄINEN

Siinä se nyssit on. Tätähän on jo odoteltu. 

Töistä kotiin tullessa tämmöinen tervetuliaiskomitea oli vastassa.

Isäntä sanoi kuullessaan, ettet sitten tappanu. Öh! NO EN!

Ei minusta oo henkeä riistämään edes käärmeeltä ja miksi edes pitäisi.

Painautui siinä maata vasten kun höselsin kaikkien kantamuksieni ja kännykän kanssa. Pää kääntyi sitä mukaa kun hipsin ovelle päin. Ajattelin että kääntyisikö täyden ympyrän jos kiertäisin ympäri. ;) 

Enpä kuitenkaan ryhtynyt testaamaan.

Leppoisaa kevään jatkoa. Täytyy suunnistaa vielä iltapissalenkille koiran kanssa.

KEVÄT HÖPINÄÄ

Enpä arvannutkaan että tulee näin pitkä blogitauko. 

Nyt tämä hiljaisuus saa riittää.

Kysymys kuuluu:

Tiedätkö mikä on 

pientä

pörröistä 

ja 

pehmeää?

Ja niitä on viisi.

Sydän sulaa.

On niillä nimetkin,

vaan hupsistakeikkaa

ne unohdin.

Kahdeksan viikkoisia söpöläisiä, mutta yksikään ei ole tulossa meille. Vaikka hiirikissaa voitaisiin tarvitakin, sen verran on kuulunut rapinoita ylhäältä. 

Hilpaisaa kevätpöhinää vaan kaikille, jos siellä vielä kukaan on kuulolla.

Pottua pottua pottua

Oman maan pottua.

Tällä kerralla ei ole Timoa vaan Arielia.

Jos minulta kysytään niin ei paha valinta, mutta ei kuitenkaan ihan Timon veroinen makuelämys. 

Muutama mansikkakin on jo kypsynyt ja päästiin pikkuisen maistelemaan.

Puhumattakaan salaatista, sitä voi syödä urakalla ja lisää tulee. 

UUDET SAAPPAAT

Kyl mää näist niin kauhian paljo tykkään.

TAPAHTUIPA HELMIKUUSSA

Oltiinpa rapsakkaana talviaamuna Pandan kanssa aamulenkillä. Minä kuljeskelin vähän liian ajatuksissani ja Panda juoksenteli irrallaan metsässä.

Eikä aikaakaan, kun VOI KAUHISTUS.

Panda riensi iloisena tervehtimään koiraa, joka oli emännällänsä hihnassa. Ja se ruoja kävi heti kiinni. Siis se koira ei emäntä.

 Tuli reikä tassuun ja kaulaan korvan alle. Ruhjeita kylkeen ja hampaan jälkiä myös takapäähän hännän tyveen.

Koirakko asuu tässä meidän lähettyvillä. Vaikka kumpikin käy ahkerasti samassa metsässä, olen tavannu ne siellä vain kerran, vuosi sitten.

Se seeferin kokoinen musta koira ei pidä toisista koirista. Joten emäntä pelkää koko ajan, et se puree jotain, mutta eihän koira tiedä mitä emäntä pelkää, niinpä se katsoo asiakseen puolustaa emäntää. 

Periaatteessahan tää oli mun oma vika, koska mulla oli koira irti. :( Sen jälkeen olen koittanu olla valppaampi, jos Panda on irrallaan metsässä ja ottaa sen hihnaan, jos huomaan tai kuulen ääniä et joku on tulossa.

Olin pieni potilas.

Tästä selviydyttyämme sai Panda vielä hotspotin kaulaansa. Eläin lääkäri arveli, että siellä olis ollu vielä yksi reikä joka oli jäänyt huomaamatta, kun se ei vuotanut verta, ja jonka Panda sitten rapsutteli rikki.

Huono kuva, mut parenpaakaan ei oo.

Tän jälkeen ollaan kohdattu se koirakko pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuultiin mustan koiran haukku pihaltansa, kun oltiin lenkillä, Panda alkoi vinkua ja tärisemään. Toisella kertaa tultiin tiellä vastakkain. Oisittepa kuullu kuinka rumasti Panda haukkui mustaa koiraa. Taisi sanoa pari valittua sanaa.