Tuli luova tauko tähän perkolan pohjamaalaus rojektiin, kun tuppas taivaalta saavilla sajetta ja tuulta niin, että jos ois ollu ulkona ois sahanpurut korvien välissä saanu aimo tomutuksen. Ei sillä etteikö se joskus ois ihan tarpeenkin pöllyttää ja kuohkeuttaa noita lastuja pääkopan alla.
Piti ihan könytä tuolla pihalla taas kameran kanssa kun ei oo pariin päivään tullu katteltua mitä sinne kuuluu. On sen verta hektistä ompeluhommaa painettu sisällä ja hyvä syy ku sataa. Paitsi että eilen ei sekään oikeen onnistunu kun meni sähköt poikki siinä tuiverruksessa, niinpä sitten neuloin ja virkkasin, ei yhtäaikaa vaan ensin toista ja sitten toista kun virkkuussa loppu lanka kesken (nii että mitä sitä muka saa yhestä kerästä tehtyä).
Kukkiipa nyt nuo kurjet ja mietkat. Tää oli muuistaakseni se Vaarin tossu.
Nii ja sit ois taas yks kyssäri. Et mikä rehu tää mahtaakaan olla tai siis kukka? Mää oon vähä niinko suu auki ku Hoo Moilanen, mut sen tiiän et ei oo ainakaan voikukka eikä päivänkakkara. Vai jos sattuuki oleen joku mutanttininjakakkara tiedemiesten tomutuksen jäljiltä? :=o No, ei vainenkaa kuhan hölisen. Koittakee kestee jotenni tää löpinä.
EDIT. Siis tää oliki esikko, löysin kuvan kirjaston kirjasta.
Rodotkin hehkuttaa väreillänsä.
Vähän tummii kuvii kun ois tarttenu kai olla joku jalusta, sen verran huteraa toi käsipelillä ja kyykistellen on, kun oli nääs ilikeitä itikoita heti niittaamassa ihtiään kimppakyytiin. Huijo siinä sitte ja vilimaa. ;D
Täs ois sit viel yks hoitolapsi. Se on ihan ittellään änkeytyny tohon liuskekiven viereen kasvamaan enkä oo sitä viel mihinkään siirtäny, kattellu vaan aina et on viel henkissä. Pitäskös pistää vaikka purkkiin ja talveks maahan jos vaikka keksis sille paikan mihin saa asettua ihan asumaan ja kotia pitämään. Ans kattoo ny, sano.
Hilipaisaa alakuviikkoo vaa kaikil. :D
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti