TERVEISIÄ KOTKASTA osa 2

Kännykän syövereistä löysin vielä tämän pionin kuvan. Ihan pakko laittaa se tänne. 

Niin I-H-A-N-A!!!!!!!

Tämä on myös Isopuistosta.

Nyt kun hiffasin miten kännyn kuvat saa omalle tietokoneelle saatte pari kuvaa lisää.

Isopuistosta

Juu, täytyy myöntää, olin erittäin laiska kuvaaja. 

Nämä ovat nimittäin ainoat kuvat koko reissulta.

Mukavaa maanantaita. 

Huomenna hommiin.

Sieltä jostakin

TERVEISIÄ KOTKASTA

Käytiin kesäloman alkajaisiksi parin yön reissulla Kotkassa.

Eipä ole tullut ennen käytyä. 

Kivan tuntuinen kaupunki. Ihastuin sen puistoihin ja niihin kukkiin, kuten kuvassa olevaan kärhöön Kotkan Isopuistossa. Kukat olivat lautasen kokoiset, aivan mahtavat. Mikä lajike lienee, niin tommosen haluaisin kotiinkin. Jos joku sattuis tietämään niin vois vinkata.

Pirteätä perjantaita kaikille!

KEVÄÄN ENSIMMÄINEN

Siinä se nyssit on. Tätähän on jo odoteltu. 

Töistä kotiin tullessa tämmöinen tervetuliaiskomitea oli vastassa.

Isäntä sanoi kuullessaan, ettet sitten tappanu. Öh! NO EN!

Ei minusta oo henkeä riistämään edes käärmeeltä ja miksi edes pitäisi.

Painautui siinä maata vasten kun höselsin kaikkien kantamuksieni ja kännykän kanssa. Pää kääntyi sitä mukaa kun hipsin ovelle päin. Ajattelin että kääntyisikö täyden ympyrän jos kiertäisin ympäri. ;) 

Enpä kuitenkaan ryhtynyt testaamaan.

Leppoisaa kevään jatkoa. Täytyy suunnistaa vielä iltapissalenkille koiran kanssa.

KEVÄT HÖPINÄÄ

Enpä arvannutkaan että tulee näin pitkä blogitauko. 

Nyt tämä hiljaisuus saa riittää.

Kysymys kuuluu:

Tiedätkö mikä on 

pientä

pörröistä 

ja 

pehmeää?

Ja niitä on viisi.

Sydän sulaa.

On niillä nimetkin,

vaan hupsistakeikkaa

ne unohdin.

Kahdeksan viikkoisia söpöläisiä, mutta yksikään ei ole tulossa meille. Vaikka hiirikissaa voitaisiin tarvitakin, sen verran on kuulunut rapinoita ylhäältä. 

Hilpaisaa kevätpöhinää vaan kaikille, jos siellä vielä kukaan on kuulolla.

Pottua pottua pottua

Oman maan pottua.

Tällä kerralla ei ole Timoa vaan Arielia.

Jos minulta kysytään niin ei paha valinta, mutta ei kuitenkaan ihan Timon veroinen makuelämys. 

Muutama mansikkakin on jo kypsynyt ja päästiin pikkuisen maistelemaan.

Puhumattakaan salaatista, sitä voi syödä urakalla ja lisää tulee. 

UUDET SAAPPAAT

Kyl mää näist niin kauhian paljo tykkään.

TAPAHTUIPA HELMIKUUSSA

Oltiinpa rapsakkaana talviaamuna Pandan kanssa aamulenkillä. Minä kuljeskelin vähän liian ajatuksissani ja Panda juoksenteli irrallaan metsässä.

Eikä aikaakaan, kun VOI KAUHISTUS.

Panda riensi iloisena tervehtimään koiraa, joka oli emännällänsä hihnassa. Ja se ruoja kävi heti kiinni. Siis se koira ei emäntä.

 Tuli reikä tassuun ja kaulaan korvan alle. Ruhjeita kylkeen ja hampaan jälkiä myös takapäähän hännän tyveen.

Koirakko asuu tässä meidän lähettyvillä. Vaikka kumpikin käy ahkerasti samassa metsässä, olen tavannu ne siellä vain kerran, vuosi sitten.

Se seeferin kokoinen musta koira ei pidä toisista koirista. Joten emäntä pelkää koko ajan, et se puree jotain, mutta eihän koira tiedä mitä emäntä pelkää, niinpä se katsoo asiakseen puolustaa emäntää. 

Periaatteessahan tää oli mun oma vika, koska mulla oli koira irti. :( Sen jälkeen olen koittanu olla valppaampi, jos Panda on irrallaan metsässä ja ottaa sen hihnaan, jos huomaan tai kuulen ääniä et joku on tulossa.

Olin pieni potilas.

Tästä selviydyttyämme sai Panda vielä hotspotin kaulaansa. Eläin lääkäri arveli, että siellä olis ollu vielä yksi reikä joka oli jäänyt huomaamatta, kun se ei vuotanut verta, ja jonka Panda sitten rapsutteli rikki.

Huono kuva, mut parenpaakaan ei oo.

Tän jälkeen ollaan kohdattu se koirakko pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuultiin mustan koiran haukku pihaltansa, kun oltiin lenkillä, Panda alkoi vinkua ja tärisemään. Toisella kertaa tultiin tiellä vastakkain. Oisittepa kuullu kuinka rumasti Panda haukkui mustaa koiraa. Taisi sanoa pari valittua sanaa.

VIIIIHDOINKIN

Meidän pihan syreenit KUKKII.

Piti varmaan viis vuotta odottaa tätä ihmettä. Ehkäpä niitä olisi pitänyt hoitaa jotenki erilailla. Siis hoitaa. Nyt ne on vaan saanu olla ja kasvaa, ja onhan ne kasvaneetkin varmaan parimetriseksi.

Yllätys oli tuo väri. Odotin koko ajan tulevaksi liilaa, niinkus näkyy valakiaa saatiin. Mut ei mua haittaa. Yhtä ihana tuoksu on. Mutta kahdesta pensaasta kukkii nyt vain toinen. Joten katsotaas ensi vuonna, jos vaikka saadaan sekin kukkaan. Väri jää siis arvoitukseksi siihen asti.

LAISKA PUUTARHURI

Tänä keväänä on laiskuus ollut ihan huipussaan.

Ei oo tullu blogattua, ei oo tullu kuvattua.

Hortoilunoomi se uinuu talviunessaan ihan onnellisena rähmää silmä kulmissaan. ;D

Mutta nyt alkaa uus elämä

(ku näkis vaan).

Ainakin sen verran oon tänä aamuna pistäny kontaten, et muutaman kuvan näppäilin aamulenkillä ollessain.

Panda se ihmetteli minne mää aina katosin, kun piti puskia pöllytellä, eikä matka meinannut edistyä ollenkaan.

Tavattiinpa kotiin tullessa koirakamukin.

Jotta ei tulis heti kaikkea kerrottua, pitää jättää se kohtaaminen uuteen postiin. ;D

Jos sais pyyhittyä rähmät silmistä ja intoa bloggaamiseen. Osa jutuista pitää varmaan kertoo takaumina.

Kevväällä on sattunu ja tapahtunu, nääs.

Muhevaa maanantaita kaikille mullan möyrijöille. ;D

HAASTENAISET KAHVIKUTSUILLA

SATU Satupuutarhasta JA SAILA Saaripalstalta

laittoivat haasteita tulemaan. Tässä nyt yritän väkertää jotain vastauksia kysymyksiin.

ENSIN SADUN KYSYMYKSET:

1. Millainen sinun sisustustyylisi on?

Kompromissi. Tykkään ite maalaisromanttisesta tai rappioromanttisesta sisustuksesta, mut meitä on kaksi, joten toisenkin mielipide täytyy ottaa huomioon.

2. Mikä on lempi huoneesi tai huonekalusi? 

Makuuhuone, tykkään nukkumisesta.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa? 

Lankoihin. ;)

 4. Mihin asioihin elämässä satsaat?

Perheeseen ja läheisiin ja ystäviin.

5.  Mistä onnesta unelmoit?

Nyt pääkoppatietokone tilttas. Tää on nii vaikee, etten osaa sanoo nyt mittään.

6. Missä olet tunnollinen?

Pidän mitä lupaan.

 7. Mikä on miehen paras ominaisuus? Mikä on naisen paras ominaisuus?

Rehellisyys, luotettavuus ja huumorintaju. Pätee kumpaankin sukupuoleen.

8. Mikä on elämässä ihanaa?

Elämä itsessään.

9.  Ja lopuksi puutarha-aiheinen kysymys. Jos puutarhakeiju vierailisi luonasi, saisit toivoa ihan mitä vain puutarhaasi, mitä se olisi?

Toivoisin, että joku suunnittelisi uudestaan koko puutarhan ja tekis myös. Ite saisin kattella vaan ikkunasta kun työt etenee.

SITTEN SAILALTA TULLEET KYSYMYKSET:

1. Lempivärini sisustuksessa

Se vähän vaihtelee. Mutta väreistä ylipäänsä tykkään monestakin vaan ehkä ei niin paljon vihreästä tai oranssista.

2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille.

Anteeks vaan, nyt tää muotokieli ei puhuttele mua. ;)

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä

Hyacinth Bucket, Jane Marple, Hercule Poirot, Uuno Turhapuro, Justiina. 

4. Suosikkini leivonnassa

Kuubalainen leipä helppoa ja hyvää. Kannattaa kokeilla.

5. Viisi blogisuosikkia

Ulvova peittomylläri pienen koiran suuria ajatuksia

Neulova narttu käsityöblogi

Tina's puutarhablogi

Jatta soheltaa käsityöblogi

Keräilijän puutarhassa puutarhablogi

Sen verran laiska kyllä nyt olen etten jaa haasteita eteenpäin. Saa ottaa mukaan, jos tahtoo ja laittaa viestiä niin poikkean lukemaan. Mutta käykäähän tutustumassa blogeihin, jos sattui uusia tuttavuuksia olemaan.

VIIME VUONNA

... mää mutisin, kun istuttamistani lumikelloista kukki vaan yksi.

Tänä keväänä ei tartte enää, siis mutista, ainakaan niin paljoo.

 Niitä kukkii nyt kahdeksan kappaletta.

HUIKEETA.

Täytyy olla pienestä iloinen.

Mun sisäinen puutarhurini nukkuu viel ilosesti talviunta ja se uni maistuu makealta. Ehkä se heräilee pikkuhiljaa, kunhan se mollikka taivaan laella alkaa sulattaa jäisiä jäseniä.

Jotta hellurei vaan. Kyllä täällä vielä henki pihisee, vaikka hiljaiseloa onkin ollut blogipäivitysten suhteen.

Kivaa tiistai päivää kaikille!!!

VIHDOINKIN!!!

On lunta

ja pakkasta.

No ainakin vähän ja ehkä vain vähän aikaa, mutta mä oon niiiiiin kyllästynyt tuohon märkyyteen.

Pandan jalatkin on jo ihan harmaat ainaisesta kurassa tarpomisesta.

Toisin sanoen siis kunnon pesua vailla.

Joulukuu menikin sairastellessa.

 Huomen ois lekuri ja katotaan mitä tohtorinna sanoo tälle neljän viikon päristelylle. 

Siis tiiättehän te, se venäläinen tanssi (ripaska). ;D

Tänä vuonna, tai siis  viime vuonna, mut tänä talvena laitettiin lintulauta ajoissa.

Ollaan saatu tämmösiä vakivieraita. 

Oikeen ovat hyvä kuntoisia ja toinen on niin rohkea, että sitä saa ihan rauhassa toljottaa terassilla ja se vaan SYÖ. On oppinut avaamaan lintulaudan katon ja pääsee suoraan siemen apajille. :D

Oravien lisäksi on näkynyt käpytikka, närhi ja tilhi, tavallisten tinttien joukossa.

Herra Harakkakin käy napsimassa talipallosta suupaloja. Siitä ei kyllä ois niin väliä.

Lähipuussa oli yks vuosi harakan pesä ja sen jälkeen harakoita on vieraillut kymmenen hengen laumana pihalla. 

Näinpä se on alkanut tämäkin tammikuu tepsutella kohti kevättä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. :D 

Metsä hoitoo

Käytiinpä Pandan kanssa halailemassa puita. ;)

Kokeilin videon lataamista tänne, mut ei onnistunut.

.

Kivaa loppuviikkoa kaikille.

SE ON SYSSY NY

Metsälenkit ovat alkaneet.

Kiitos syksyn, joka on lakastuttanut heinikon ja saanut punkit pois päiväjärjestyksestä.

Kuinkahan monta inhaa otusta tulikaan nipsastua karvaturrista irti. Punkkikarkotteesta huolimati.

Oikeen isoja möllyköitä. Yäk!

Wiuuuuhhhh!!!

Metsässä ihminen rauhoittuu.

Nautin vaeltelusta sammalmättäillä ja koiruus juosta jolkottelee ympäri ämpäri.

Siitäkin oon ollut tosi iloinen, että pihallamme on tänä syksynä näkynyt Jänö, Karhu, Kettu, Ilves, Mäyrä ja Peura. ;D

TÄSSÄ MUODOSSA.

Ihanalle pojanpojalle vaunupeitto Villi Pohjola by Terhi Viinikanoja 

Siis mulla on ollut kaamee, ei kankkunen, vaan NEULOOSI, joka yhä jatkuneeeeeeee.

Koitan siitä huolimatta piipahdella täälläkin.

Kaunista keskiviikkoa! 

MALJASIENI

Syksy tuo esiin kaikkea ihanaa.

Kuten tämän maljasienen.

Siinä on ihanan raikas ja pirteä oranssin väri.

Olen aina katsonut ohimennessäni,

 kuinka se kasvaa ja laajenee.

Upeeta.

Muutenkin syksy on yksi lempivuodenaikani.

Mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa!

ETTEI AINA OLIS POTTUA

Niin tekasinpa päivänä muutamana kasvishöystöä pannulla. Oman maan satoa siinä on sipulit ja kyssäkaali. Oli muuten hyvää syötävää. Pikkusen kun jättää purupintaa, eikä paistele lötköksi, niin avot. :')

Tänään meillä kyllä hernerokataan. Keitto on porissut hellalla tunnin verran ja näyttääpä siltä et kohta olis kystä kyllin. Mut HALOO, kannatti tosiaan tehdä ruokaa josta joutuu osan pakastamaan, kun pakastin on TÄYNNÄ. ;D

Hei MiniÄ! Maistuisko teille hernerokka?

HARVINAISTA HERKKUA

Vai voiko sanoa herkuksi sitä, että on päässyt tsiikailemaan lepakkoa kosketusetäisyydeltä?

Isäntä oli halkopinoa lataamassa liiteriin, kun löysi tuon pinon päältä köllöttelemästä. Se oli niin pikkuinen. Isäntä luuli sitä ensin hiireksi (?!) tai muuksi jyrsijän raadoksi ja haki minutkin katsomaan. Sitten kun alkoi kaveria siirtämään toiseen paikkaan, se sähisi ja isäntä totesi, ettei tuo niin kuollut tainnutkaan olla.

Nostettiin se sitten puunoksalle niin pääsee paremmin lentoon. Jostain oli jääny päähäni semmoinen ajatus ettei lepakko pääse lähtemään lentoon tuosta tasaiselta laudan päältä. Jos muistin väärin, väistin muurin, voi huomauttaa. En nyt ala googlettelemaan sitä, kun tarttis lähtee koiruuden kanssa aamulenkille.

Joten mukavaa päivää kaikille. :)

Eräänä aamuna

Syksyn aamut voivat joskus olla tällaisia.

Kotimaisematkin saa ihan uusia ulottuvuuksia.

Kivaa keskiviikkoa kaikille. :)

Tant vit & beige

Juhlii kolmivuotista blogitaivaltaan. Siitä johtuen siellä suoritetaan kirja-arvonta. 

Kirjana on Mitt liv på landet: Fyra årstider, joka on tänä syksynä julkaistu.


 Arvontaan pääset TÄSTÄ klik

Käykäähän kurkkaamassa! 

TORSTAIN KUVA

Kaunista, vanhaa, uurteista ja rosoista.