lauantai 24. lokakuuta 2009

Syystunnelmaa


Laitoin vihdoin noita callunoita parvekelaatikoihin silmäniloksi. Löysin kaapista pussin värjättyä meriheinää, jonka olin ostanut kirppikseltä jo vuosi sitten enkä ollut keksinyt mihin sitä oikein laittaisin ja nyt se löysi paikkansa tuosta purkin juurelta.


Nyt voi luoda tunnelmaa myös lyhdyillä kun illat ovat pimenneet. Mietin pitäisikö kunnostaa noita lyhtyjä kun ovat vähän jo ruostuneet vai antaisiko ajan patinoida lisää ja ruostua kokonaan. Saisi ihan omanlaista tunnelmaa pihalle rappioromantiikalla. ;D Jotta terveiset vaan Kälykälle pohjoiseen jos sattuu lukemaan.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Ja sillä sipuli

Tässä on ollu sen verran haipakkata, etten ole ehtinyt päivittelemään blogiakaan. Puutarhatöitä on tehty ja muitakin hommia niin, että pois alta risut ja männynkävyt. Pihahommia en ole vielä kaikkia saanut tehtyä ja kukkasipuleitten istutuskin on vielä kesken. Kuten kuvasta näkyy.


Puutarhakerholaisille tuli niin hyvä sipulikukkatarjous, ettei sitä voinut ohittaa ei sitten millään, vaikka pähkäilinkin jälkeenpäin mihin ihmeeseen mää ne kaikki saan laitettua. Kuvassa on toden totta 125 kukkasipulia. Joukossa mm. hyasinttia, lumikelloa, krookuksia, narsissia ja kolmea erilaista tulppaania. Kun ottaa huomioon, että sain äidiltä ja isältä 30 tulppaaninsipulia ja itsekin ostin joitakin sipuleita lisää, niin kun nuo on saatu maahan olen tänä syksynä istuttanut pihallemme noin 200 uutta kukkasipulia. Jotenkin ei millään malttaisi odotella uutta kevättä, mutta ehkä kaikkein eniten uusista kukista odotan Ice Cream-tulppaania. Suoraan sanoen törsäsin kun ostin ne 9 kukkasipulia maksoivat melkein kakskymppiä ne 'ketaleet' eli kympin vähemmän kuin nuo 125 muuta!? Juu.. ööö.. siinä vaiheessa taisi sisäinen 'sulovileenini' nukkua onnensa ohi eikä ollut varoittelemassa sormi pystyssä. Istutin ne jäätelökukat keskelle pihaa niin, että ruokapöydästä suoraan näkee ne ja sanoin miehelleni, joka pitää tulppaaneista, ostaneeni juuri häntä varten jotta muistaa sen sitten keväällä kun katselee. Hinnasta en tietenkään hiiskunut, koska keväällä sen saa kumminkin anteeksi kun kukat nostaa päätään ja siks toisekseen ei tuo kysellytkää mitään joten.... ;))


Tässä on sitten pari kuvaa meidän 'karjasta'. Ukkeli tuossa vahtii silmä kovana, eikä taida olla kymmentäkään metriä talosta. Otin kuvan olohuoneen ikkunasta ja hyvä ettei terassinkaide näy. Toisesta ikkunasta talon etupuoleella näkyi emo ja poikanen.


Mää en oikeen tiedä mitä niille pitäis tehdä. Viime talvenakin ne käyskenteli pihalla ja söivät marjapensaiden latvat. Ja yks yö jolloin en saanut unta ihmettelin kun liiketunnistimella oleva valo syttyy ja sammuu kokoajan. Silloin joku konna oli etuoven vieressä olevassa kukkapenkissä napostelemassa ihan muina miehinä. Mää oon ihan jakomielitautisena tän asian johdosta, kun toisaalta ne on kivoja ja toisaalta mää heristä nyrkkiä niille kun ne tekee tuhojaan pihalla. Vaikka nälkäänsähän nekin syö mitä löytävät. Ymmärrän kyllä miksi ne tulee meidän pihalle. Meillä ja naapurilla on tonteilla pienet metsäpläntit kun ympäriltä on maanomistaja vetäny kaik puut sileeks. Elä tässä sitte sympoosissa luonnon kanssa, jotku hankaluudet on kai pakko hyväksyä.