lauantai 26. kesäkuuta 2010

Tänään


Paistaa aurinko risukasaan.


Ja näkee pihalla muutakin kuin rikkaruohot.


Alku näyttää hauskalta.


Lisää 'toitoi'-kasveja vai oliko tämä nyt keltajotain maksaruoho vai mikä? :)


Ensimmäiset unikot pihallamme.

Eilen

... inhosin meidän pihaa
... sitä, että se tuntuu vielä niin keskeneräiseltä
... sitä työmäärää, mikä vielä täytyy tehdä
... saadakseen siitä sellaisen kun haluaisi
... inhosin sitä että jossain on jotain liikaa
...ja jossain liian vähän


... inhosin hopeahärkkiä joka on röyhähtänyt ja valttaamassa penkin jonka perustin viime keväänä
... inhosin sitä että sille on taas tehtävä jotain
... halusin jättää kaikki ja muuttaa kerrostaloon
... tehköön joku toinen
... en minä


... mieheni kysyi pitäisikö mun vaihtaa pää
... mutta ei tätä päätä voi kenellekään antaa
... eikä sitä varmaan kukaan huolisikaan
... sen kanssa on välillä niin vaikea tulla toimeen
... eilen mulla oli taas migreeni
... ja oksentelin koko päivän
... ja potutti niin vietävästi

Ystäväni pihalla


Alkuviikosta vierailtiin ystäväni pihalla ja puheltiin puuta heinää. Vein hänelle muutamia kasveja pihaltani, pari plaatua iiristä ja paria mehikasveja tai jotain.


Ystäväni lupasi laitta minun tuomat 'lapsoseni' kasvamaan, joten täytyy syksymmällä käydä katsomassa miten ne ovat viihtyneet. Eipä tullut niitä kuvattua, mutta kuvailin hänen pihaansa ja näitä kasveja ei minun pihallani ole.


Tämä ei onneksi ole oikea, siksi se onkin niin kiva.


Varoittelin ystävääni yhessä sähköpostissani, että nyt kun heillä on oma piha, niin se työ ei lopu koskaan. Kaikenlaisia suunnitelmia kun pukkaa ihan väkisin. Siinä vaiheessa kun on siel kontannu, kääntäny ja vääntäny ja on polvet kipeet, käsiä pakottaa ja sää aattelet et mää hullu rupesin taas, mut en varmasti ennää. Ja ku oot saanu kaik valmiiksi ja aattelet vaa huilata ja antaa olla, nii kolmen sekunnin päästä sää katot johonki suuntaa sillä silmällä et mitähän mää tonne tekisin!?! :D


Nii et ei maha mittään. Ois tää kiinanlaikkuköynnöski nii kiva tohon meitin pergolaan jahka sen saa maalattua.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

No, voe tokkiinsa


Meitin pihalla tai oikeestaan kukkapenkissä kasvaa tämmönen kurjenmiekka, mut en millään muista istuttaneeni sitä!? Tai siis olenhan sinne istuttanut kahdenlaista mutten muista istuttaneeni tämänväristä. Siinä kohdassa piti olla Black Knight, mut se pitäisi olla tumman liila ja toinen jonka siihen laitoin on Salonique, mut se on kaksivärinen, valkoista ja tummaa liilaa. Mää en ny ymmärrä. Onks mul joku musta-aukko ja hurahduksissani oon laittanu jotain muutakin. Pahasti siltä näyttää. En kyllä löytänyt minkäänlaista lippusta enkä lappusta todistusaineistoksi.


Joku pörriäinenkin tuli ihailemaan luomusta, mut en ehtiny ottaa kun yhen kuvan kun se jo karkasi muille maille vierahille mokoma.


Kohta on tulossa keltaista kukkaa. Takana näkyvä syysmaksaruoho on röyhähtänyt niin että tarttis vähän kaivella ja levitellä sitä isommalle alalle.


Ja siellä rikkasten ja ruohosten keskellä harjaneilikka näkyy sinnittelevän niinkun 'ylikypsynyt' ruohosipulikin.


Jaa, jaa tarttis varmaan tehrä jotain. :D

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sadetta ja poutaa


Tuli luova tauko tähän perkolan pohjamaalaus rojektiin, kun tuppas taivaalta saavilla sajetta ja tuulta niin, että jos ois ollu ulkona ois sahanpurut korvien välissä saanu aimo tomutuksen. Ei sillä etteikö se joskus ois ihan tarpeenkin pöllyttää ja kuohkeuttaa noita lastuja pääkopan alla.


Piti ihan könytä tuolla pihalla taas kameran kanssa kun ei oo pariin päivään tullu katteltua mitä sinne kuuluu. On sen verta hektistä ompeluhommaa painettu sisällä ja hyvä syy ku sataa. Paitsi että eilen ei sekään oikeen onnistunu kun meni sähköt poikki siinä tuiverruksessa, niinpä sitten neuloin ja virkkasin, ei yhtäaikaa vaan ensin toista ja sitten toista kun virkkuussa loppu lanka kesken (nii että mitä sitä muka saa yhestä kerästä tehtyä).


Kukkiipa nyt nuo kurjet ja mietkat. Tää oli muuistaakseni se Vaarin tossu.


Nii ja sit ois taas yks kyssäri. Et mikä rehu tää mahtaakaan olla tai siis kukka? Mää oon vähä niinko suu auki ku Hoo Moilanen, mut sen tiiän et ei oo ainakaan voikukka eikä päivänkakkara. Vai jos sattuuki oleen joku mutanttininjakakkara tiedemiesten tomutuksen jäljiltä? :=o No, ei vainenkaa kuhan hölisen. Koittakee kestee jotenni tää löpinä.

EDIT. Siis tää oliki esikko, löysin kuvan kirjaston kirjasta.


Rodotkin hehkuttaa väreillänsä.


Vähän tummii kuvii kun ois tarttenu kai olla joku jalusta, sen verran huteraa toi käsipelillä ja kyykistellen on, kun oli nääs ilikeitä itikoita heti niittaamassa ihtiään kimppakyytiin. Huijo siinä sitte ja vilimaa. ;D


Täs ois sit viel yks hoitolapsi. Se on ihan ittellään änkeytyny tohon liuskekiven viereen kasvamaan enkä oo sitä viel mihinkään siirtäny, kattellu vaan aina et on viel henkissä. Pitäskös pistää vaikka purkkiin ja talveks maahan jos vaikka keksis sille paikan mihin saa asettua ihan asumaan ja kotia pitämään. Ans kattoo ny, sano.

Hilipaisaa alakuviikkoo vaa kaikil. :D

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kaamee paikka ja yks visio


Täs on teille oikeeta kauhuleffaa, tää on nimittäin mun ex-kasvimaa. Sen on vallannut peltokorte ja se on ihan RAKASTANUT sitä että riivin, raavin ja perkaan sitä keväisin ja syksyisin. Viime keväänä päätin, että nyt riittää ja sen jäljiltä paikka näyttää tältä. Kuva on puunkaato päivältä 8 toukokuuta.


Tänä aamuna näky on tällainen. Tarkoitus oli jo viime syksynä tehdä sille jotain, mutta en vaan jaksanut. Siks toisekseen en osaa oikeen päättää mitä kaikkea paikalle vois tehdä kun se on ihan paraatipaikaalla, tuohon näkee suoraan terassilta. Kiva maisema, oikeen puutarhurin ylistys!?

Pääpiirteittäin ajatus olisi, että peitän koko vanhan kasvimaan sanomalehtien ja mansikkakatteen kanssa ettei mikään vaan pukkaa sieltä alta läpi ja teen siihen yrttitarhan. Yrteille voisi rakentaa puulootat ja tuoda niihin uuden mullan. Sitten siinä voisi olla jotain kivaa pientä aitaa ja köynnöskaarta tai jotain muuta vastaavaa. Nuo marjapensaat voisi siirtää sitten yrttitarhan taakse.


Tuosta pergolan nurkkauksesta voisi jatkaa aitaa ja suoristaa hoidetun pihan rajaa tuonne ex-kasvimaalle päin. Miksi se raja on tuolla tavalla vinoon jätetty, niin ei oo harmainta aavistustakaan, liian vaikea kysymys kun pitäisi muistaa viiden/kuuden vuoden takaisia jutskia (ja liian monia päätöksiä yhtäaikaa). Vihreä aitarulla näkyy tuossa kirsikkapuun oksientakana.

Pergola olisi tarkoitus maalata valkoiseksi tänä kesänä samoin se siihen jatkeeksi tuleva matalampi aita. Onneksi tuosta pergolan maalauksesta ollaan pääsemässä yhteisymmärryksen. Miehen mielestä sitä ei olisi tarvinnut maalata ollenkaan. Itse taas ajattelin että se on keveämmän näköinen ja antaa vihreille köynnöksille hyvän taustavärin kun sen maalaa. Muutenkin olen huomannut että Ukkoni kanssa saatetaan ajatella ihan eri tavalla mitä ja miten joku asia tehdään. Onneksi on puhelahja annettu ja ei siinä muuta kun istutaan pyrstöllensä ja horistaan toinen toisillemme perustellen ja mietitään kumpi ajatus olikaan paremmin toteutettavissa (täytyy myöntää että mulla saattaa olla joskus korkealentoisia visioita kuten esim. siirretään noita isoja kiviä, joho Miäs sanoo no, siirrä vaan, niinkuin hän ajattelisi hänellä olevan Maailman Vahvin Vaimo, joka siirtelee isoja kiviä ihan itekseen kaurapuuron voimalla?! ;D ).

Mutta nyt tarvitaan PALJON sitä motivaatiota, josta eräs Puutarhuri mainitsi perjantaipostissaan eli:

MOTIVAATIO ON SITÄ, ETTÄ UNELMIEN YLLE VEDETÄÄN TYÖHAALARIT.
Parker Robinson