maanantai 9. elokuuta 2010

Kyl maar meil marjoi o


Mää oon ollu tänään marjanvarres kii. Ei meitin sato päätä huimaa, mut tuli sielt sentään jotaki. Osa marjoist oli suurii mollukoita ja kaikkein suurimmat mää maiskutin hyväl ruakahalul ääntä kohen ja aamul sit vatta kiittää.


Mustaviinimarjoi saatiin vähän päälle pual ämpärii. Et kyl siit yks satsi tulee ja jää vähä yliki.


Tähän tarttetaan nyt sitä kirkasta äänipäänpuhistusnestettä, sit annetaan lilluu monta viikkoo haneenlämpös tos lasipurkis. Sit siivilöijjään ja pistetään sokerii maun mukaa. Sit voi pistää kaikil vierailevil rakkail ystävil suut makiaks.


Tän verran tuli karviaismarjoi kahesta pensaasta ja punasii viinimarjoiki pikkuse. Oli viherherukoiki, mut mää söin ne kaikki. Niit oli seittemän kappaletta.


NAM!

Hortonoomi herää horroksestaan


Kyl toi aurinkonpistos on sitte kamala tauti. Aurinko on pistäny koko kesän nii et mä oon ollu ihan raatona. Vaik ain kyl aattelin et teen sitä ja tätä mut en tehny kumminkaa. Mut kattokaa ny, tos on pensas tai ainakin sen poikanen. Viime lauantaina me Ukkelin kans kahestaan hikeennyttiin pihamaal ja saatii jotain aikaseksiki, siis muutaki ku hikee. Miäs tasas pari kasaa, multa- ja sora- sellaset, ja mää hain sielt kaameelt ex-kasvimaalt väliaikasest istutuksest noit pihlaja-ankervoi. Tehtii kuapat ja pantii kasvit istumaan nätisti. No, yheksän naattii sielt sit löyty maahan pantavaksi.


Ja täs on koko rivi, tai no pualikas ku istutettii ne ällän muatoon. Kyl ne varmaan siin viihtyy ku säilyvät henkis siin hirvees rikkaruahomettäski. Mut ans kattoo ku pikkuveli kävi eilenä meil nii se pisti meille uusii suunnitelmii muhimaan. Se visioi tohon ex-kasvihirvitysmaan taakse pienen rinteen alle mansikkamaata. Siinä sit kaks miäst kilpaa askelmittasivat kokoo sulosenihanal mansikkamaalle. Maan ympäril suunniteltii myyräverkosta 'mökki', nii korkia et siel vois seistä suht suorana ja et ei tartte verkottaa joka kesä erikseen vaan sais 'katos' olla ain paikoillaan. OHHOH sanon mää. Kattotaa sit onks tää yhenkesäntoteutusrojekti vai viisvuotissuunnitelma?! Edelliset visiot kyseisest kohteest menis sit pikkase uusiks mut haitanneeko tuo.

Mää oon tojennu et täs puutarhanhoijos on semmonen kolmen sekunnin sääntö. Se menee näin: ku sää oot möyriny siel pihal ittes väsyksiin ja sul on polvet kipeet ja käjet kipeet ja selekäänki sattuu ja sää aattelet et mää hullu taas rupesin mut en varmaan enää laita mittään, tää riittää ja nyt huilataan. Sit sää kolmen sekunnin päästä käännät pään johonki suuntaan ja alat miettiin et mitähän mää tohon laittaisin.

Elämä on ja nii on puutarhaki. :D


Sammakkorinssiki sai seuraa ni pitihän sitäki kuvata.