maanantai 26. toukokuuta 2014

TAPAHTUIPA HELMIKUUSSA

Oltiinpa rapsakkaana talviaamuna Pandan kanssa aamulenkillä. Minä kuljeskelin vähän liian ajatuksissani ja Panda juoksenteli irrallaan metsässä.

Eikä aikaakaan, kun VOI KAUHISTUS.

Panda riensi iloisena tervehtimään koiraa, joka oli emännällänsä hihnassa. Ja se ruoja kävi heti kiinni. Siis se koira ei emäntä.
 Tuli reikä tassuun ja kaulaan korvan alle. Ruhjeita kylkeen ja hampaan jälkiä myös takapäähän hännän tyveen.



Koirakko asuu tässä meidän lähettyvillä. Vaikka kumpikin käy ahkerasti samassa metsässä, olen tavannu ne siellä vain kerran, vuosi sitten.
Se seeferin kokoinen musta koira ei pidä toisista koirista. Joten emäntä pelkää koko ajan, et se puree jotain, mutta eihän koira tiedä mitä emäntä pelkää, niinpä se katsoo asiakseen puolustaa emäntää. 

Periaatteessahan tää oli mun oma vika, koska mulla oli koira irti. :( Sen jälkeen olen koittanu olla valppaampi, jos Panda on irrallaan metsässä ja ottaa sen hihnaan, jos huomaan tai kuulen ääniä et joku on tulossa.

Olin pieni potilas.
Tästä selviydyttyämme sai Panda vielä hotspotin kaulaansa. Eläin lääkäri arveli, että siellä olis ollu vielä yksi reikä joka oli jäänyt huomaamatta, kun se ei vuotanut verta, ja jonka Panda sitten rapsutteli rikki.

Huono kuva, mut parenpaakaan ei oo.
Tän jälkeen ollaan kohdattu se koirakko pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuultiin mustan koiran haukku pihaltansa, kun oltiin lenkillä, Panda alkoi vinkua ja tärisemään. Toisella kertaa tultiin tiellä vastakkain. Oisittepa kuullu kuinka rumasti Panda haukkui mustaa koiraa. Taisi sanoa pari valittua sanaa.

VIIIIHDOINKIN


Meidän pihan syreenit KUKKII.

Piti varmaan viis vuotta odottaa tätä ihmettä. Ehkäpä niitä olisi pitänyt hoitaa jotenki erilailla. Siis hoitaa. Nyt ne on vaan saanu olla ja kasvaa, ja onhan ne kasvaneetkin varmaan parimetriseksi.


Yllätys oli tuo väri. Odotin koko ajan tulevaksi liilaa, niinkus näkyy valakiaa saatiin. Mut ei mua haittaa. Yhtä ihana tuoksu on. Mutta kahdesta pensaasta kukkii nyt vain toinen. Joten katsotaas ensi vuonna, jos vaikka saadaan sekin kukkaan. Väri jää siis arvoitukseksi siihen asti.

maanantai 19. toukokuuta 2014

LAISKA PUUTARHURI


Tänä keväänä on laiskuus ollut ihan huipussaan.
Ei oo tullu blogattua, ei oo tullu kuvattua.
Hortoilunoomi se uinuu talviunessaan ihan onnellisena rähmää silmä kulmissaan. ;D


Mutta nyt alkaa uus elämä
(ku näkis vaan).


Ainakin sen verran oon tänä aamuna pistäny kontaten, et muutaman kuvan näppäilin aamulenkillä ollessain.


Panda se ihmetteli minne mää aina katosin, kun piti puskia pöllytellä, eikä matka meinannut edistyä ollenkaan.


Tavattiinpa kotiin tullessa koirakamukin.


Jotta ei tulis heti kaikkea kerrottua, pitää jättää se kohtaaminen uuteen postiin. ;D
Jos sais pyyhittyä rähmät silmistä ja intoa bloggaamiseen. Osa jutuista pitää varmaan kertoo takaumina.
Kevväällä on sattunu ja tapahtunu, nääs.

Muhevaa maanantaita kaikille mullan möyrijöille. ;D