torstai 29. joulukuuta 2011

Vielä ehtii...

... pistää yhden postin tulemaan ennen kuin vuosi vaihtuu. Käväisin tsiikailemassa lähistöllä myrskyn jälkeen että miltä näyttää, kun kerran aurinkokin uskaltautui. ;)
Meidän tontilta ei kaatunut yhtään puuta myrskyn aikana. Hyvä tuuri kun ajattelee millaista tuhoa se on saanut aikaan. Sähkökään ei ollut poissa kuin reilun neljä tuntia. Se on vähän verrattuna siihen, että silloin kun tänne muutettiin sähkökatkoja oli joka kerta kun tuuli normaalia enemmän.
Ei ole kauaa siitä kun mieheni, jonka sisällä asuu pieni metsuri, sanoi haluavansa kaataa muutaman puun tontilta tänä talvena ja minä, jonka sisällä asuu pieni puunhalaaja, nyrpisti nokkaansa. Ehkä kuitenkin pitäisi näyttää vihreää valoa metsurin halulle päristellä moottorisahalla muutama motti halkoja.
Leppoisaa perjantaita kaikille. Tänään taidetaan meillä herkutella poropihveillä, pippurikastikkeella ja perunoilla.

torstai 8. joulukuuta 2011

Nyt löytyy...


...Suomalaisia puutarhablogeja kasvuvyöhykkeittäin KLIKKAA TÄSTÄ.

Sekä minulle uusi puutarhablogi, käykää katsomassa KAROLINAN PUUTARHAA.

Kivaa viikonloppua kaikille.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Suppilovahverohillo


'Anteeks MITÄ?!', oli ensimmäinen ajatukseni kun tuosta kuulin. Mutta niin se vain oli, ystäväni oli tehnyt suppilovahverohilloa. Ja niin minäkin tein kun olin saanut reseptin häneltä. Siis olihan sitä ihan PAKKO kokeilla.

Ystävämme K on kova poika sienestämään, ja ruokaakin laittamaan, ja hän saa aina perjantaireseptin Pentti-Oskari Kankaan Herrankukkarosta ja sieltä on lähtöisin tämäkin resepti. Reseptinlaatijan mukaan suppishillo käy hyvin riistan seuraksi ja kyllä, hirvenlihan kanssa käy kyllä oivasti, sillä testasimme sitä viikonloppuna. Mutta että jälkiruokahillona pannukakun ja lättyjen kanssa?? Hmm, ehkä pikkuisen epäilen, kun suppisten maku on aika voimakas tuossa hillossa, mutta kai sitä pitää pistää elämä risaseks ja joku kerta testata. ;D

Jos jotakuta alkoi kiinnostamaan suppilovahverohillon teko, Reseptin voi löytää TÄSTÄ KLIKKAAMALLA.

Kun pienin tuon kaksi litraa suppiksia sain niistä litran paloiteltuna. Ajattelin että jos talvella tekee pakastetuista sienistä, niin on hyvä vähän katsoa minkä verran niitä tarvitaan. Tosin tuohon nestemäärään olisi voinut varmaan laittaa enemmänkin sieniä, koska neste ei niin kauheasti keittynyt kasaan puolessa tunnissa. Mutta pakastetut sienet pitäsisi siksi ehkä paistaa pannulla kuivemmaksi, ettei neste siitä vain lisääntuisi.

Kivaa keskiviikkoa!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Pieni kierros pihalla


Kamera on ollut ihan toimettomna monta viikkoa, kun valokuvaaminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. No, mutta kuka sitä nyt harmaita päiviä kuvaisi kun valokaan ei oikein riitä. Piti kuitenkin ottaa kamera kauniiseen (!?) käteen ennenkun tuo limenvärinen gladiolus rupsahtaa kokonaan. Minä jo harmittelin sitä ettei se ole vielä yhtään kukkinut. Se kuitenki työnsi ainakin kolme kukkavanaa ihailtavaksi. KIVAA!! Niitä ollaan ohimennessä aina ihailtu.




Pakkanen jos pikkuisen vielä piipahtaa silloin on pakko jo laittaa nuo gladioluksensipulit talviteloille.




Malva kukkii vielä täyttä päätä. Se onkin ainoa kukassa oleva siinä kukkapenkissä. Kaikki muut näyttävät jo aika kulahtaneilta. Ainoa haittapuoli tuossa malvassa on että se vaeltelee penkissä minne tahtoo, eikä pysy siinä mihin sen istutan. Jos vain pikkuinenkin rako löytyy niin eiku siihen vaan kasvamaan. ;)


Ulkosyklaamia laitoin yhteen parvekelaatikkoon sammalien kera. Kauheasti kukkaa ei ole työnnellyt, mutta muutamia kuitenkin. Tämä väri on jotenkin ihana mielestäni.


Lumihiutale on myöskin vielä kukassa. Ostin kesällä kaksivärisen, jossa on valkoista ja tätä vaaleanpunaista sekaisin. Vielä pitäisi jokunen tulppaaninsipuli saada istutettua ja tehdä loput syystyöt, niin voisi hyvin omintunnoin käydä sukankutimen ja neulepuseron kimppuun. ;D

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Tunnustusta

Mää ja mun ruohot on saanu tunnustuksen SAARIPALSTA-blogista Sailalta. Kiitokset ja kumarrukset.


Substanssi- eli sisältöä sisältävän blogin tunnustuksen saajan kuuluu:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tää on siis vaikeeta, mut koitetaan.

1. Kaikkihan tietää sanonnan, että jos kukille puhuu ne kasvavat paremmin. Miettiessäni blogilleni nimeä ajattelin, että jos mää täällä horisen mun pihasta, siis puhun mun ruohoista, ja kommenttilootaankin tulee jotain kivaa puhetta, niin mun piha kukoistaa ja kasvaa, vaikka sit puhuttais potaskaa. ;D Nii ja siks toisekseen sillon oli alkanu tulla tv.stä Weed's sarja (jota sivumennen sanoen en oo kattonu yhtään) vilahti mielessäni englanninkielinenkin nimi, mutta kun tarkoitus ei kuitenkaan ollu kasvattaa sellaisia ruohoja, päätin pysytellä suomenkielessä.

2. Lapsena meillä oli kissaa nimeltä Nöpö. Se saatiin yläkerran perheeltä, jonka Malli-kissa sai pentuja. Nöpö oli söpö mustavalkoinen kissa, mutta sille kävi ohrasesti, koska se jäi auton alle ihan talomme vieressä. Sitä me kolme kersaa sitten kuorossa märistiin (itkettiin). Myöhemmin vanhemmat hommasi meille uuden kissan, joka myös oli mustavakoinen ja nimeksi tuli, yllättävää kyllä, Nöpö. Erään kerran sitten lähdettiin viikonlopuksi ystäväperheen mökille ja naapuri hoiti kissaa sen aikaa. Kun tultiin viikonlopun jälkeen kotiin, Nöpö käväisi tsekkaamassa meidät ja kämpän ja paineli sen jälkeen mutkasta tietä näkymättömiin. Me haettiin sitä joka paikasta, mutta sen koomin sitä ei näkynyt. Liekö ollut rantaloman tarpeessa ja otti nokkiinsa kun ei päässyt mökille mukaan.



3. Lapsuudenkodissa oli myöhemmin myös koira (kuvassa yllä). Ihka aito Seropi (sekarotuinen piski), jonka nimi oli Timi (kirjoitettuna näin kahdella iillä). On siis tullut luettua Viisikko-sarjaa intoo pinkeenä. Timi tuli, kuinka ollakaan, naapurista, joiden koira sai yllättäen pentuja. Niin no, mitä voi odottaa jos koira vaan päästetään ovesta ulos itsekseen aamulenkille. ;D Samasta pentueesta meni perheen sukulaisille myös pentu ja myöhemmin kun se nähtiin niin väritys oli ihan samanlainen kuin meidänkin koiralla, mutta se oli terrierin näköinen myös karvaltaan, kun meidän koira oli enempi pystykorva.

4. Tykkään kovasti riisipuurosta ja ihmettelin edellisessä työpaikassani keittiössä, miksi en saa siitä yhtä hyvää kuin ystäväni E keittää siellä. Juuri sellaista kun lapsena pehmeää, maukasta ja muhevaa. Salaiset aineosat olivat täysmaito ja kerma. Sen jälkeen meillä ei ole keitetty riisipuuroa ilman niitä, sanokoot ravintoterapeutit mitä tahansa. Minä en polta tupakkaa, joten voin yhtä hyvin syödä riisipuuroni täysmaitoon ja kermaan tehtynä ja silti se on paljon terveellisempää, enhän kuitenkaan syö niitä joka päivä tai viikkokaan. Juuri äsken nimittäin söin lopun riisipuuron lakkakiisselin kanssa ja arvatkaa oliko hyvää. NAMS.



5. Käyn kirjastossa melkein joka kuukausi. Tällä hetkellä on yöpöydälläni lukuvuorossa Rupert Isaacsonin kirja Hevospoika, vaikka viime aikoina lukeminen on suuntautunut enempi käsityö- ja puutarhakirjoihin kuin romaaneihin.

6. Käytän kotona aina villasukkia. Tällähetkellä niitä on käytössä viisitoista paria, joita viisi paria sain juuri parsittua. Silti tuntuu että vielä pitäisi kutasta muutama pari lisää.



7. Olen kova likka hurahtelemaan (jos joku ei ole nimittäin vielä huomannut). Hurahduksien kohteena ovat olleet esim. iirikset, tulppaanit, skillat, daaliat, langat, puikot, neulemallit, langat, langat ja niin langat, ai niin ja nyt tänä syksynä hillot. On pitänyt tehdä kokeeksi aina jotain hilloo kuten luumusta, kurpitsasta, tyrnistä ja omenasta. ....... Puhuinko mää vielä langoista mitään....... niistä höpisen tuolla käsityöpuolella.



8. Viimeaikaisista pohinnanaiheista kertoo nämä kuvat. Mutta kun pitäisi yksi pää vielä kääntää. Se olis sitten maailman kahdeksas ihme. :D



Jaan tämän tunnustuksen eteenpäin yhdelle uudelle bloginpitäjälle Paksun Leidin Aarteet-blogiin sekä seitsemälle halukkaalle blogissani vierailevalle, jotka eivät ole vielä saaneet ja sen haluavat. Olkaa hyvä!

Vinkatkaa tuonne kommenttilootaan, jos nappaatte tuon tunnustuksen, niin tulen vierailemaan blogissanne.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hiphei

Nythän ne nytkähti etiäpäiten nämä hommat. Kai sitä vaan oottaa että sais aikaan enemmän kun saa ja sitten tuntuu, ettei saa aikaan mitään. Sain laitettua maahan noin puolet niistä n. 320 (!??) sipulista, jotka on tullut hankittua. Kun lajittelin niitä tuossa huoneen lattialla miettien mihin paikkaan niitä istuttaisin tuli mieleen, että äiti mitä mää taas oon tehny. Niin monta pussia ja nyssäkkää sinä oli.



Meillä on kaksi isoa ruukkua ja ajattelin tällä kertaa kokeilla laittaa sipulikukkia niihin , niin on mukavampi keväällä katsella niitä kun sieltä kurkkaa jotain ihanaa. Tähän toiseen tulee narsissia, Triandus Thalia luki pussissa, keskellä ja reunoille oranssinpunaista tulppaania, Kaufmanniana Fashion.




Toiseen laitoin tilaamaani kevätunelma lajitelman, sisältäen Finolaa ja Black Neroa. Ne ovat tuossa keskellä ja ympärillä on vanhaa Stocholm tulppaania jonka kaivelin ylös sen kukittua. Jos noista uusista tulee niin ihanat kuin kuva antaa ymmärtää niin olen kyllä aivan myyty. Tuo Black Nero on kyllä niin tummaa, etten ole noin mustaa tulppaania ennen nähnyt ihan eävänä. On taas mitä odottaa keväällä. ;)


Kaikki puiden alustat olen myös mennyt läpi. Ennen kuvaa ei ole, kun iski semmoinen ronspiraatio etten ehtinyt kameraa hakea ettei se vaan heti mene pois. Siinä riittikin lapiolla töitä ja otin kunnon rinkulat nurmikkoa pois ja toin uutta multaa tilalle.


Ensimmäisen kirsikkapuun alla on kurjenpolvea ja siihen istutin nyt Triumf tulppaania 21 kappaletta seuraksi. Toisen kirsikkapuun alla on hopeahärkkiä ja sinne laitoin tuota Jackpottia 30 kappaletta. Muutakin tuli vielä laitettua, mutta ehkä postailen niistä tuonnempana. Reipasta torstaita vaan kaikille. :)

tiistai 18. lokakuuta 2011

Neulojan syysasetelma


Äitee osti mulle lahjaksi näitä callunoita varmaan jo kaks viikkoo sitten. Nyt kun sain aikaiseksi viimein siivota kesäkukat pois noista parvekelaatikoista, niin sain nämä niihin. Se oli semmonen kaheksan kappaleen tarjous ja kun laatikoita on kolme, niin yhteen ei riittämyt kuin kaksi callunaa, joten piti kekkasta jotain lisää.


Siitä se ajatus sitten lähti, kun muistin että mullahan on vielä nyssäkkä meriheinää männä vuojelta. Siihen kieputtelin ompelulankaa, jotta pyssyy kasassa ja mettästä pari pajunoksanpätkää ja noita ruusunmarjoja sainkin sitte ettiä kun ei omissa hansaruusuissa ollu marjan marjaa, vaan löytyihän niitä kuitennii (eläkää kertoko kenellekään, mut kaupungin puskista riipasin pari kourallista ohi mennessäin, uups).


Jotennii tuntuis et nää toisetki lootat kaipais vielä jotain, tai sitten nou, mut mitä?

Muuten pihahommat etenee etanan vauhilla, ei sen pualeen, niin ne tuppaa muutki hommat jurnuttavan. Oon joko laiska, hidas tai aikaansaamaton, mut eteenpäin on eläväisen mieli ja kai se sitte eteenpäin on vaik nenälleen kaatuis. ;D


EDIT. Paan laittaen tänne linkkivinkin TUIJAN KOTIIN JA PUUTARHAAN jossa on arvonta meneillään. Siel on käyny väkee ku pipoo joten käyhän sinäkin. ;D

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kurpitsapäivä


Tänään oli niin sateinen päivä, että ajattelin sen olevan mitä parhain päivä käydä nirhasemassa yksi kurpitsa irti varrestaan. Kokoeron omenaan näkee kuvasta. Painoa kurpitsalla oli kokonaista 4039g, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Halusin kokeilla kurpitsahillon tekoa, mutta googlettamalla en löytänyt mitään kivaa ohjetta, joten piti ottaa käyttöön kikka kolmonen, siis kilauttaa kaverille, koska muistin saaneeni joskus herkkuhilloa mieheni veljen vaimon tekemänä.


Ohjeessa jonka sain oli kilo kurpitsaa ja kilo omenaa, mutta halusin puolittaa tuon omena kilon ja laiton puolet omenaa ja toisen puolen porkkanaa. Näiden lisäksi tuli vielä yksi appelsiini ja yksi sitruuna mehuineen ja kuoret raastettuna. Sekä tietenkin hillosokeria. Aikani keiteltyäni surautin sauvasekottimella ihan soseeksi. Tavaraa tuli noin kaksi litraa. Arvatkaa tuliko hyvää?


Kaapissa oli myös lojunut viherherukkahillo jota ei syönyt erkkikään, koska se oli jäänyt liian happameksi. Niinpä kiehautin vielä puolikkaan annoksen kurpitsahilloa, nyt vain omenalla ja appelsiinilla höystettynä ja keitin viherherukkahillon sinne joukkoon. Nyt tuli kuulkaa niin lempeetä, niin lempeetä että jos nyt ei kelepaa nii johan on ihime, sanoo pohojalaanen.

Koko kurpitsaa en saanut näihin menemään, joten keittelin kuutioita ja pakastin tulevaa käyttöä varten. Vielä siellä olisi yksi varmaan parin kilon kokoinen kurpitsa ja yksi pieni, mutta se ei taida kasvaa enää. Niistä vois koittaa tehdä keittopohjaa pakkaseen, tai sitten jotain muuta jos tulee joku aate. Ai nii, en tiiä oonko sanonu et tein myös kokeeksi luumuhilloa, kun sain luumuja Velipojalta ja siitäkin tuli nanna, vaikka ite sanonkin. Kohta mun tarttee hommata uus jääkaappi ku noita purnukoita tuntuu tulevan alvariinsa. Jotta kyl meil hilloo on kohta ku lottovoittajalla. ;D

Jos metsää haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Risto-Matti Ratia on joskus sanonut jotenkin tähän suuntaan, että kun ihminen menee metsään, hän näkee siellä puita, sammalia ja kiviä, mutta luova ihminen näkee peikkoja, keijukaisia ja erilaisia eläinhahmoja yms. Niinpä. Ollessamme viikonloppuna minilomalla veljen porukan kanssa, menimme veljentytön kanssa metsään pienelle lenkille hän tokaisi ykskaks, että tuolla kannolla on silmät.


Ja niinhän sillä olikin. Mykkä kanto, jolla ei ollut suuta ollenkaan. Katseltiin sitten sillä silmällä ympärillemme ja näimme myös...


...Rosvon naamioineen, liekö ollut joku pankkiryöstäjä vai mikä, sekä...


... jonkun koirankuonolaisen, jolla oli laput silmillä. Olikohan valvonut liikaa ja haudutti silmäpussejaan. ;) Veljentyttö ei kovin kauaa jaksanut katsella tätiään, joka könysi sammalikossa kuvaamassa kaikenmaailman sieniä, jotka olivat suurimmaksi osaksi parhaat päivänsä nähneet, vaan loihe lausumaan etteikö me voitais kuvata jotain KIVAA.


En tiedä teistä, mutta minusta tämä ainakin oli kivaa, eikä tällä kertaa mielikuvituksen tuotetta. Pikkiriikkinen sydämenmuotoinen sieni. Kyllä, metsä yllättää. ;D

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan kun löysi oikian osoitteen


Meinaan jotta homma on edistynyt. Alkutilanne näytti siis tältä. Entinen vanha kasvimaa, nykyinen murheenkryyni eli peltokortteen valtakunta. Jouduin antamaan luovutusvoiton sille hunsvotille joka aina riehaantui lisää mitä enemmän sitä kitkin. Takaa möyhitystä osasta lähti ne väliaikaissijoituksessa olleet mansikantaimet uuteen paikkaan.


Ala on ollut mansikkakatekankaan alla koko kesän ja vieläkään siitä ei lovuta. Alimmaiseksi laitoin sanomalehtiä ja päälle siis tuota mansikkakatekangasta ettei vaan mihinkään jää kortteelle rakoa pilkistää ilimoille. Takana kivien edessä näkyy tuleva perennapenkki.


Tässä olisi sitten yrttitarhanlaatikot sovitteilla. Pyörittelin niitä paikasta toiseen, mutta tuohon ne sitten jäivät. Oisivat ehkä saattaneet olla hiukan pienemmät. Mutta mahtuupahan vaikka kesäkukkia kasvamaan. Tarkoitus olisi vielä laittaa laatikoiden ympärille kuorikatetta, jahka Isäntä kerkiää sitä noutamaan.


Homma jumittui siinä vaiheessa kun halusin nostaa multatilaa ylemmäs ja tuota puupalikkanauhaa sai metsästää joka ikisestä kaupasta mitä mieleen juolahti. Onneksi sentää vielä löytyi. Noissa kivien pyörittelyissä tarvitsin Isännän apua, vaikka ensin sain isompia liikuteltua, niin jossain vaiheessa voimat vaan loppui tykkänään eivätkä ne liikkuneet kirvelilläkään vaikka kuinka ähisin.

Mutta kumminkin takana kulmissa on syyshortensiat, jotka on varman kolme vuotta odottaneet paikkaa mihin ne istuttaa. Niiden välissä on kurjenmiekka Vaarin tossua. Halusin sen tuonne taakse koska se kukittuaan tuppaa ränsistymään niin ei ole ihan näytillä siinä vaiheessa. Hortensioitten edessä on jotain kuuliljaa, ystävältä saatua, joka sekin on ollut vain lätkäistynä johonkin tiukkaan paikkaan väliaikaisesti eikä sen vuoksi ole kasvanut, pysytellyt vaan hengissä. Nyt on ainakin tilaa kasvaa. Edessä on sitten valkoista karpaattienkelloa. Tarkoitus olisi vielä istuttaa tulppaaneita yms. niin saa kevätiloa silmille.


Tältä paikka näyttää terassilta katsottuna. Ehkä näkymä on pikkuisen parempi kuin se entinen rytökasa joka siinä sijaitsi. Keskenhän se vielä vähän on, viimeistely puuttuu. Ja nyt kun se on tuossa vaiheessaan, on ruvennut harmittamaan miksen laittanut tuota perennapenkkiä tuohon lähimpään kulmaan vinottain ensimmäiseksi????? Häh. Ei kuulkaa käynyt mielen vieressäkään tuommoinen vaihtoehto. Ajatteli vaan että kun nuo hortensiat kasvaa niin ne olisiva taaimmaisena, mutta oishan ne pikkuisen peittäneet tuota yrttihässäkkää. No, se on ny siin. Alla viellä muistuttimeksi minkälainen paikka oli KAUHEIMMILLAAN ennen marjapensaitten siirtoa, revi siitä. ;D

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Suma seisoo ja miehet nukkuu


Tai no, oikestu tuossa pitäisi lukea, suma seisoo ja NAINEN nukkuu. Mää oon ollu ihan SYYSVÄTYS. En oo saanut aikaiseksi tehtyä palio mittään niistä miljoonasta asiasta, jotka keksin tehtäväksi tänä syksynä. Vaikka ensin ajattelinkin, ettei tartte tehä muuta kuin ne normaalit syystyöt. Jos oon sisällä, en saa mentyä ulos ja jos oon ulkona, en saa mentyä sisälle ja silti tuntuu, ettei hommat skulaa ja etene. Mutta, kuten näkyy kukkasipuleita ostin kumminkin. Eivät ole vaan vieläkään maassa.


On meijän pihalla joku silti ahertanut. Siis mun Miäs. Meijän mansikkamaan piti tulle ensin tähän kohtaan, mutta suunnitelma muutui hovissa ja paikkaa siirrettiin. Nyt tähän pitäisi tulla kukkaketo. Mulla piti olla jossain siemenpussi, jonka olin vahingossa (?) ostanut pari vuotta sitten. En löytänyt, vaikka etsin kissojen ja koirien kanssa. Suunnistin kauppoihin. Arvatkaa löytyikö. EI. Niitä kuulemma tulee keväisin ja ne menee heti kaikki. Mitä, eiks syksy ookkaan hyvää kylvöaikaa? Sitten kattelin josko löytyisi mun himoamaa kirsikkaluumua. Olin nähnyt sellaisen keväällä (kuinka ollakaan), mutta en silloin ostanut kun en tiennyt mihin sen istuttaisin. Nyt tiesin, mutta ei siellä ollut, muita puita kyllä oli pilvin pimein. Mitä, eiks syksy ookkaan hyvää istutusaikaa? No, mut mansikat on nyt ainakin istutettu.




Mun Miäs ja mun Velipoika hääräsivät ihan simona tän rojektin kimpussa ja panivat hösseliksi alta aika yksikön. Yhen pyynnön Velipoika esitti. Että kun tossa mansikkamaan laidassa on tilaa niin, josko laittaisin siihen karhunvatukan. No, mikä ettei. Heti seuraavana päivänä hyökkäsin taimikauppaan. Arvatkaa löytyikö. EI. Mitä, eiks syksy ookaan hyvää istutusaikaa? Kaikkee mitä mää oisin tahtonu, saa vasta keväällä. Voihan kikkare. Apropoo, siitä tulikin mieleen, että Miäs noutaa meille myös hevonlantaa peräkärryllisen kasvimaalle ja vähän muuallekin. Jotta ens vuonna tää torppa on siis oikeen kasvatuslaitos. ;D




Lopuksi vielä yks kysymys. Tietääkö kukaan mikä pensas (kai tää on pensas) tämä on??? Oon saanut sen ystävältäni ehkä pari vuotta sitten, mutta antaja ei oo tienny mitä antaa (eikä jälkeenpäin muistanu mittään) ja saaja ei tienny mitä saa. Siihen tulee keväisin valkoiset tuoksuvat kukat, jotka on vähän kellomaiset, melkein pyöreät. Jos joku vois vinkata, kun en itse ole yrityksistä huolimatta tunnistanut. Kiitos, tack. Hauskaa viikkoa kaikille. :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Satonäkymiä


Maa-artisokat kasvavat hurjaa vauhtia. Ainakin ne varret. ;D Niillä on korkeutta yli kaksi metriä ja on hauska, että ne kukkivat nyt kun muuten ei pihalla ole kauheasti kukkivia kukkia. Paitsi, että ne tietysti kasvaa kasvimaalla. Isäntä jo kaiveli yhtä vartta, mutta olivat vielä niin pieniä ettei sitten syötäväksi otettu.


Kyssäkaali on hyväksi havaittu ja sitä meillä kasvoi viime vuonna ja taidetaan laittaa ensi vuonna myös. Ajattelin laittaa keväällä punajuurta ainakin kokeeksi ja katsotaan kasvaako vai nou.


Ja tietenkin pottuja, nämä näyttää vähän rupisilta, mutta hyvän makusia ovat. Pottu pitäisi muuttaa toiseen paikkaa ensi vuonna, kun vaan keksisi mihin.


Niin ja sitten nämä kurpitsat. Tähän monsterivarteen on näillä näkymin tulossa ainakin kolme kurpitsaa. Varren pituus oli viime viikolla mitatessani 11 metriä ja risat ja se on kasvanut siitäkin varmaan pari metriä. Sieltä se on tulossa kompostista pitkin polun vierustaa ja kohti pääovea. Katsotaan koska se koputtaa ovikolkutinta. ;D Sitten kun tietäisi mitä näille kurpitsoille pitäisi tehdä, kun oon niitten kanssa ihan uunoeemeli. Joku hehkutti porkkanakurpitsahilloa. Kaikkea voisi tietysti kokeilla, kun vaan osaisi päättää missä vaiheessa kurpitsat voisi riipasta irti varrestaan. No, katsotaan, sanoi lääkäri, saapi harmaat aivosolut mietittävää.