maanantai 29. kesäkuuta 2009

Sutinaa pihalla


Endless Summer-hortensiat ovat esitelleet jo kukkiansa. Näyttää siltä, että maa ei ole ihan hapan eikä neutraalikaan, koska kukat ovat väriltään vaaleanpunaisen ja -sinisen väliltä. Minun silmiini ne näytäävät liilan-värisiltä.


Tosin annoin niille pikkuisen piimää tyvelle ja huuhtelin sen vesisuihkulla mullan alle. En tiedä onko sillä mitään merkitystä, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Jos meinaan yrittää sinistä saada aikaan.


Aniliininpunainen sammalleimu on tällä hetkellä parhaimmillaan. Luulin jo ettei se enää kasvakaan kun keväällä oli ihan kuivana heinänä. Tosin tälle kukkapenkille jossa tämä kasvaa mun täytyy tehdä jotain, kun maahumala tuppaa valtaamaan sen ihan kokonaan. Valkoisessakin sammalleimussa on kukkia ihan kiitettävästi vielä.


Sutina pihalla johtuu siitä, että olen öljynnyt pihakalusteita ja terasseja. Tässä näkyy 'kalkkilaivanpenkki' keväisessä kalpeudessaan ennen käsittelyä.


Sitten kun suditaan vähän 'itseruskettavaa' pintaan on näky toisenlainen. Terassien öljyäminen jäi vähän kesken kun öljy loppui kesken. Niin, että sutina jatkuu vielä jonkin aikaa kunnes kaikki on käsitelty. Kyllä noilla penkeillä ilokseen istuskelee uudessa pergolassa.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Onks tiatoo??


Mikä ihmeen kasvi tämä on? Onks tää joku kauhea rikkaruoho, josta pitää äkkiä päästä eroon? Onko myrkyllinen vai mitä? En tiedä mistä se on tullut kukkapenkkiini. Viime kesänä siinä kyllä oli muutama sormustinkukka, mutta minun vähäisillä tietämyksillä tää ei voi olla sormustinkukka, vai voiko? Mielestäni lehdet eivät olleet noin karvaiset ja muutenkin tää on valtaavan iso. Se on kasvanut tuostakin vielä isommaksi. Kahlasin läpi kaikki puutarkakirjani mutta vastausta en löytänyt. Jos joku tietää ja osaa neuvoo mitä tuon kanssa tehdään niin kiitän ja kumarran, niiaan ja pokkaan.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Jännää


Jalopähkämö kukkii pihallamme ensi kertaa. Sain sen ystävältäni viime keväänä. Talven se majaili kasvimaalla ja nyt laitoin sen kesäksi kukkaruukkuun.


Harjaneilikat ovat myös aloittaneet kukintansa. Sain siemeniä isältäni yksi kevät viisi pussia ettei heti loppuisi kesken!? No, niitähän on sitten riittänyt niin paljon ettei oo vähä.


Hauskalta näyttää nuo nuppusetkin.


Ruohosipuli kukkii kasvimaalla kaikkien rikkaruohojen keskellä. Kasvimaa on yks murheenryyni. Peltokorte on vallannut sen ja vaikka yritän raastaa sitä pois niin se kasvaa vaan yhä innokkaammin. Tarttis tehrä jottain. Syksyllä se saa kuolemantuomion, kun otetaan järeet aseet käyttöön. Vaikka sanovatkin, että sitä on mahdoton saada pois, paitsi vaihtamalla koko kasvualustan. No saattaapa siinä niinnii käyä.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Rodot kukkii


Yllättävän vaikeaa oli saada kunnon kuvaa näistä rodoista. Otin kuvia monena päivänä eri valo-olosuhteissa, mutta tietokoneen ruudulla huomasi kyllä kaikki virheet. Varsinkin aurinkoisina päiviän tuli huonoja kuvia, vaikka luulisi sen olevan päin vastoin. Liekö vika sitten kamerassa vai ottajassa. Veikkaan kyllä, että jälkimmäisessä.


Näitä rodoja meillä on kolmen värisiä, näiden värien lisäksi on vielä valkoinen, joiden kukinta on jo ohi. Kutakin väriä on kaksi kappaletta. Vanhempani ovat tuoneet näitä meille keväisin hääpäivälahjaksi. Sitä vain ihmettelen mikä ötökkö narskuttelee noita lehtiä rei'ille. Viime keväänäkin ruiskutin mäntysuopaliuosta niitä häätääkseni.


Olen kastellut näitä rodo-havuravinteella ohjeen mukaan ja kun joku vihjaisi niiden pitävän piimästä, kaasin sitä juurelle ja suihkuttelin vettä perään niin että se hävisi mullan alle. Nuo liilan väriset ovat olleet tuossa nyt kolme vuotta ja valkoiset ovat olleet siinä vasta vuoden. Toivottavasti viihtyvät siinä vielä pitkään, etten hoida niitä piloille tai jotenkin muuten väärin.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Blondi puutarhuri


Yhdessä puutarhablogissa näin kuvan kauniista kurjenmiekasta. Kuva oli otettu ylhäältäpäin ja se näytti ihan erilaiselta kukalta kuin nämä pihallani olevat, mutta sama kukka se taisi sittenkin olla. Eri kuvakulma ja kaikki näyttää ihan uudelta ihanuudelta. :)


Sain näiden alut veljeni pihalta viisi vuotta sitten ja pidän näistä kovasti, ihan järkeenkäyvästä syystä. Ne ovat olleet helppoja kasvatettavia näinkin blondille puutarhurille. Onko kukaan muuten lisännyt tätä kurjenmiekkaa siemenestä ja onnistuuko se? Yhdessä puutarhakirjassa sanotaan ettei kurjenmiekan pitäisi antaa siementää, mutta minä olen antanut ja kerännyt ne siemenet ja siemenkodat talteen viime syksynä.


Kauniilta tuo kirjenmiekannuppukin näyttää näin läheltä katsottuna.

Niimpal mää ootin


Että tän kurjenmiekan kukat avautuis, kävin melkein joka päivä tsiikailemassa tilannetta ohimennessäni ja aamulla odotus palkittiin.


Voisin istua tököttää tuossa katselemassa ja ihailemassa tuota kukkaa ja odottaa koska loputkin nuput aukeaa, edelleenkin täysin tietämättömänä mikä kurjenmiekka tämä mahtaakaan olla.


Luulin jo löytäneeni tämän kuvan vanhasta Viherpiha-lehdestä, mutta hukkasin sen oitis enkä ole selailuista huolimatta löytänyt sitä uudestaan. Mutta toivossa eletään, että etsivä löytää joskus nimen tällekin kaunottarelle.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Pömpeliiks tässä


Oon se määkin tääl touhunnu, eikä yksin tuo Miäs. Tää rojekti alks oikeestaa jo syksyl, mut pakkane pisti pillit pussii tai oikeestaa lapion. Sitä mää vaa hirviäst ihmettelin miks nua pömpelit piti laitta toho keskel pihhaa. Huamaatten varmaan nua komistukset tuol toises pääs. Mää sit meinasin et tarttis tehrä jotain ja ko hokasin mitä, nii hommii vaa. Ruahon leikkuun kannalta aattelin, et otetaas toi kirsikkapuu mukaa ja puutarhaletkun avul veivasin pyäreempii muatoi.


Hiukan hikeentymisen jälkeen tilanne näytti tällaiselta. Ostanu en oo tähän kuin havut ja heinät ja heinätki jaoin kahtia, sekä tohon obeliskiin kasvavan päivänsinen. Kaik muut on saatu tai omalt pihalt jaettua. Keskellä oleva hortensia saatiin vanhemmilt hääpäivälahjaks. Tai oikeestaan niit on kaks, mut toinen istutettii muual. Siin on poimulehtee, jonka sain ystävält viime kevään, hopeahärkkii sain viis vuat sit toiselt ystävält ja se on viihtyny ja levinny hyvin mun pihal. Kirsikkapuun juurel on keltalehtist suikeroalpii, joka ei leviä niimpal ku vihreelehtine, jota on toises pääs penkkii pikkasen. Takan oleva korkeempi havu ei näytä kovin hyvältä. Se oli talven kasvimaal, mut peurat kävi napsimas sen latvoija ja mää en muistanu kevääl pistää sille palttoota niskaa.


Sit mää näytän viä nää pikkuhavut. Sain nää samalt ystävält ku noi poimulehretki, eikä hän muistanu mitä havui ne on, jotain kuusii kumminki. Ne talvehti kasvimaal ja näyttävät oikeen pörheilt. Tarttee sit varmaan siirtää ku kasvavat isommiksi, mut tossa saavat nyt töröttää. Et täl viisiin täl kertaa.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Mun Miäs...

...on semmonen touhuuja, oikeestaan se on ihka oikee Puuha-Pete. Sil on aina meneillään joitakin rojekteja, omia tai toisten. Niitä se sitte touhuu ja jos se ei touhuu... se nukkuu. Siinäkin se on oikeen hyvä. Se pystyy nukahtamaan ennenkun pää koskee tyynyy ja se pystyy nukahtamaan millon vaa, missä vaa ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Joskus oon ihan kateellinen sille, varsinkin sillon kun se kuorsaa vieressä enkä mää saa siks unen päästä kiinni. ;))


Täs ois todistusta siitä et se on taas touhunnu ja viä kaikenperäti koton. Tästä se niinku lähti se ajatus. Ensin tomminen loota pihal, se kyl tehtii jo ku taloo rakennettii, sit muutama tolppa seisaalleen ympäril.


Sit alkas tulee koolinkii ja lautoi, ihan ku tanssilattiaa tulis, aijai. Pyäräytetää taikasauvaa ja kilkutetaa vasaral ja surrataa sirkkelil, tyyliin hyvää yritetää, mut täyrellist tuppaa tulemaa ja simpsalapim...


Täst valmistu pergola. Eiks oo ihan kivan näköne. Siint mee viel keskustellaan et pitääks toi maalata. Miäs kysyy 'miks' ja mää vastaan 'miks ei'. Valkone ois keveämmän näköne, mut sininenkää, siis talon värinen ei kai ois paha. Miäs kysyy 'miks' ja mää vastaan 'miks ei'. Tää pohrinta siis jatkuu hiukkasen. Mut vois sitä varmaan kyssyy, mitä mielipuolta toiset on kun rillikausi avataan ja vietetää pergolan avajaisii. Sil viissiin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Uusi linssi


Tytär osti kameraansa uuden linssin, jonka terävyysalue on pieni ja tausta jää epäselväksi, tällaiseksi pehmeäksi värien pumpuliksi.


Pitihän sitä sitten päästä heti itsekin kokeilemaan. Jotenkin hykerryttävää nähdä vain kaikkein oleellisin. Tässä muutama otos. Täytyy vielä harjoitella lisää.