tiistai 23. heinäkuuta 2013

Meillähän ei sängylle nousta




Niinpä! Ensin olin tiukkana tosta 'määräyksestä'.
Nooh! Ja sitte ite aloin lipsumaan.
Vaan kun on niin mukava ottaa se tuohon vierelle tuhnottamaan päikkäreitten ajaksi.
Päikkäreistä on tullu meikäläisen uusi harrastus. Joinakin päivinä sitä harrastetaan hartaasti. ;D

Mutta joku roti sentään.
Yöksi ei olla huolittu samaan sänkyyn (vielä,sanois joku ;D, pöh, sanon minä).


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Nyt nappaa

kaikille blogia lukeville jaetun tunnustuksen.
Joten kiitokset LAURALLE!

Säännöt:

- Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi
- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi
- Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla
- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Koska tunnustuksia on kiva jakaa, niin ajattelin minäkin antaa tämän sinulle, joka luet blogiani. :)


Tässä samalla pari kuvaa Kolin mökkireissulta.


Arvokalasaaliini jouduttiin päästämään takaisin järveen. Alamitta oli 50cm ja pahimmoiltaan pari kolme senttiä pituudesta uupui. Arvelin, että lakatut varpaankynnet sopivat hyvin kuvaa kalan kanssa. Onpahan todistusaineistoa jälkipolville. ;D

Kivaa päivää sinulle!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Papana poikineen


Kesän ensimmäinen mustikkasaalis korkattu. :) 
Kuppiin mahtuu 4dl, mut onhan se parempi kuin ei mitään.
Poimin nuo tuosta talon päädystä mistä varvikko alkaa.
Panda oli irrallaan mukana poimimassa, mutta sillä oli oma suu lähempänä kuin kontin suu. ;)
Siinä vierekkäisiä puskia poimiessa kuulin verkkaista askellusta.
Joku liikkui lähistöllä vaan en nähnyt ketään.
Vähän ajan päästä hoksasin liikkujan. Peura (kai? en erota peuraa kauriista)
 laidunsi parin kolmenkymmenen metrin päässä.
Aattelin etten mää virka mittään koiralle ja niin me sitten kolmisin poimimme mitä kukakin.
Peura siirrtyi tontin alareunaan ja jossain vaiheessa Pandakin havahtui 
tiirailemaan kahdella jalalla maisemia.
 Ilmiselvästi huomasi ettei hälle oltukaan kerrottu kaikkea.


Samassa peura korskahti ja lähti lipettiin koira perässään.
Ei tarvinnut kauaa huudella, kun Panda jo tuli takaisinpäin.
Totesi kai ettei voi voittaa sitä juoksukisaa.
 Kävi kuitenkin tarkastamassa kaikki jäljet jossa peura oli liikkunut,
ennenkuin tuli emännyksen luokse namille.


Meillä on ollut pari papanakonetta hoidossa isäntäväen lähdettyä ansaitulle lomalle.
Hyviä syömään ja kovia kakkaamaan sanoisin. ;D
Sen verran homekorva olen että jo unohdin tuo vaalean pupun nimen.
En ole ihan varma oliko se Roope vai mikä.
 Semmonen on blondin muistikapasiteetti. 
Tuo tummempi on varsinainen sottaiita vaikka tyttö onkin. 
Papanoi enemmän muualle kuin vessanurkkaan. 
Ja haluaa puolustaa valtakuntaansa tunkeilijoilta, kuten siivoojatädeiltä.
Että ei oo ihan nimensä veroinen Nuppu. ;D


Varovaisesti koitin eilen näyttää Pandalle pupuja, mutta niin kummia otuksia olivat sen mielestä,
että puolentoista metrin hajurako piti jättää.
Puputkin äänestivät hajuraon puolesta  ja tinttasivat koivellaan häkin reunaan.
Kai koira oli niitten mielestä liian höselö kun vikisi ja kurotteli vaan nenäänsä 
lähemmäs.
Ei tullut sydänystäviä heistä. ;D