torstai 30. kesäkuuta 2011

Hui, skulaa


Huiskulalta tuli viestiä että ovat uudistaneet sivuillansa olevan blogilistauksen, sekä parantaneet blogien löydettävyyttä ja lajittelua yms. viilausta. Sieltä löytyy helposti viimeksi päivitetyt blogit.


Jos joku haluaa tsiikailla nii klikkaa tosta HUISKULA sanasta. Sielt voi löytyy uusii tuttavuuksii.

Nii ja yläkuvan pioniKAUNOTAR on mun pikkuveljen pihalla. Oli kuulkaa niiiiin ihanat pionit että, taidanpas laittaa vielä yhden kuvan, silvuplee.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Uusi lelu on saapunut








Nyt oon pari päivää harjoitellut tuon makro-objektiivin käyttöä ja täytyy sanoa, että kuvaaminen on entistä vaikeampaa. Kuvatessa mää huojun kuin laho heinälato ja tarkennus menee vähän vinksin ja vonksin. Ja ruokahalu kasvaa syödessä. Tarvitsen varmaan nyt jalan kuvausta varten. :D Jos se hieman edes auttaisi vakauttamaan huojuntaa.

Ja jos ensi vuonna rupean 'linnustamaan' siihen tarvittais se tele-objektiivi......uups. Mutta harjoitellaan tällä uusimmalla nyt ensin ja sit pitäisi varmaan alkaa paneutumaan niihin käsisäätöjen saloihin, niin pystyisi kikkailemaan tarkennusalueen syvyydellä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Väriä naamaan


Saa jos on koko päivän pihalla, eikä muista laittaa aurinkorasvaa. Nyt tuntuu siltä kuin ois naamari päällänsä.


Päivä meni kun pystytettiin aidantolppia ja unohdettiin, mitä oli tullutkaan suunniteltua ja saatiin juntata joka tolppa kahteen kertaan. Tällä kerralla ei pitänyt paikkansa se että hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Tai sitten ei oltu suunniteltu hyvin. ;) Alunperinhän piti olla vaan vähän pihaa ja ihan helppohoitoista. Se suunnitelma menee joka vuosi uusiksi ja hommat sen kuin lisääntyy. Ei pitäny tehä kasvimaata, nyt on kasvimaa ja tuntuu että se on liian PIENI. Ei pitänyt tehdä aitaa, nyt tehdään kun peurat talvisin napostelee marjapensaita sun muita suusasulavia herkkuja. Ei pitänyt tehdä mansikkamaata, nyt on pieni mansikkamaa ja suunnitellaan jo isompaa. Hei haloo. Tää on ihan kamalaa ja toisaalta ihanaa, siis vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!?!?! Vai haittaako.....? No, niin kauan kuin kunto kestää niin.....öh.


Tilasin tänään makro-objektiivin. Saa nähdä mitä siitä siten seuraa. :D

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kärhöi kans



Tänä keväänä istuttamani Pink Fantasy-kärhö kukkii jo. Tämä on pienempi kahdesta jotka ostin. Pelkäsin vähän minkä värisen sain kun niitä näytti samalla nimellä olevan hyvinkin eri värisiä, mutta onneksi kuva piti paikkansa puskan kyljessä ja tästä sittenkin tuli vaaleanpunainen, josta niin pidän. Istutin tämän kukkivan kärhön pergolan viereen ja kurjenmiekan juurelle, toinen on avoimemmalla paikalla. Jostain syystä tämä otti nokkiinsa ja kellasti lehtiä vaikka olevinaan samalla lailla ne istutin ja samaa multaa käytin kun toiseenkin.


Toinen kärhö on saanu kiipeilypuukseen harjateräsverkkoa. Se on kasvanut paremmin, mutta ei kuki, vielä ainakaan. Sen vierellä kasvaa saksankurjenmiekka ja juurella paria plaatua maksaruohoja, vissiin, en nyt muista taaskaan minkä nimisiä ovat.


Alppikärhön pallerot ovat aina niin mukavia katsella. Tämä on ensimmäinen kärhö jonka olen ostanut. Siitä syystä että sanottiin tämän olevan helppo ja ajattelin kokeilla saanko sen säilymään hengissä, sitten uskaltaisi kokeilla jo jotain muutakin.

Alla on vielä Nioben nuppu. Siinä on monta kukkaa tulossa ainakin nupuista päätellen. Kävin ne aamulla laskemassa, mutta arvatkaa vaan muistanko enää montako niitä oli. No EN. Olen koittanut muistaa kastella tuota Niobea, koska se on tuossa muurin reunalla, ettei vaan pääse liikaa kuivahtamaan auringossa. Se onneksi on säilynyt hengissä ja näyttää että kasvaakin nyt pidemmäksi kuin viime kesänä.

Niin että taas on pihalla kivaa odoteltavaa, kun tietää ettei kukat lopu tulppaaneihin eikä iiriksiin. Tosin, niinkus kuvan kuuluu, haluaisin noita kärhöjäkin pistää vähän joka paikkaan. Kun seuraavan paikan keksin, niin eipä aikaakaan kun.......... ;)

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Iiriksiiii!!!! osa4

Tässä olisi vielä yksi iiris, joka pihallamme kasvaa. Sitä olen saanut tädiltäni pohjanmaalta. Keltakurjenmiekka on kai oikea nimitys tälle iirikselle. Kasvaa myös luonnonvaraisena ja luulenkin että alunperin tämäkin on tuotu pihaan luonnosta.



Tädillä se kasvaa kallion juurella, jossa on pieni oja, joten paikka on aika-ajoin melko kostea. Siitä syystä kai lehtien koko on moninkertainen verrattuna noihin mitä itselläni kasva. Tosin se iiris kasvoi siinä paikalla jos illoin kun olin lapsi, joten onhan sillä ollut aikaa kasvattaakin itseään rauhassa.



Olen ajatellut vaihtaa tuon paikkaa. Sitä on kyllä takapihallammekin, mutta siellä se ei tietenkään kuki kun on ihan varjon puolella. Eikä tässäkään ole kuin tuo yksi kukkavana. Pitäisi kai antaa sille vettä enemmän josko se siitä tokenisi.

Laitan tähän lainauksen keltakurjenmiekasta kirjasta KUKAT TUTUIKSI (Neil Fletcher):

''Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) on yleisin kurjenmiekka Euroopassa. Se kasvaa vetisissä oloissa rannoilla, ojissa ja korpisoilla viihtyen sekä varjossa että valossa....... Kurjenmiekkojen tieteellinen nimi Iris tarkoittaa sateenkaarta ja viittaa suvun kukkien monivärisyyteen. Yleisin väri kurjenmiekoilla on kuitenkin sinivioletti. Keltakurjenmiekka on ainoa kirkkaankeltainen kurjenmiekka Euroopassa.

Kasvin juurista saadaan sinimustaa ja kukista keltaista väriä. Kuivatuilla juurilla on joskus parannettu hammassärkyä ja yskää. Sanotaan myöss, että hyvin paahdettuina siemenistä saadaan erinomaista kahvinkorviketta (tämä täytyy pitää mielessä jos kahvin hinta vielä nousee!?). Keltakurjenmiekka on kuitenkin myrkyllinen ja voi aiheuttaa voimakasta ärsytystä. Keltakurjenmiekan sukulainen saksankurjenmiekka (Iris germanica var. florentina) pidetään suuressa arvossa. Sitä kasvaa luonnonvaraisena välimeren alueella, etenkin Italiassa. Keltakurjenmiekan kotahedelmät turpoavat kypsyessään ja muuttuvat painaviksi ja riippuviksi. Lopulta kodat avautuvat vapauttaen siemeniä, jotka jäävät pintaveteen kellumaan. Vesi kuljettaa ja levittää siemeniä kauaskin ympäristöön.''

Päätän katsauksen keltakurjenmiekasta tähän. Tosin saattaapi olla että kuvia iiriksistä on vielä luvassa. Toivottavasti ette kyllästy. ;) Hilpaisaa viikonloppua kaikille!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Iiriksiiii!!!! osa3



Taas se tapahtui. Lauantaina postia hakemaan lähtiessä leuka loksahti auki kun menin pihalle. Tuosta nupusta odotin tulevan jomman kumman noista pahviläpyköiden iiriksistä. Siis joko Black Knight tai Salonique, vaan eipä tullut. Nämä kaksi iiristä MUISTAN ostaneeni ja istuttaneeni ainakin kaksi ellei kolme vuotta sitten, mutta ne eivät ole kukkineet kertaakaan. Ja mitä silmäni näkevätkään aamulla unenpöppöröisenä? Melkein luulin näkeväni unta. Tää oli kuulkaa melkein veretseisauttavaa ja heräsin oitis.





Luulisin tämänkin kuuluvan saksankurjenmiekkoihin, kuten Betty ystävällisesti kommentoi KUKKAHAMSTERIN PIHALTA edellisen postin iiriksestä, jota Vaarin tossuksi nimittelin, tai taatankurjenmiekka Gracchus. Ja siellään oli myös on se mummojen alushousujen värinen iiris tai niinkuin ystäväni ehdotti, beiget sloggit, jonka nimestä ei vielä ole tietoa. Kannattaa käydä kurkkaamassa Bettyn blogissa yhtä ihanaa iiristä joka hänen pihamaallansa kukkii.

Niin että taas oon yhtä tietämätön kuin edellisen postin iiriksenkin suhten. Pitäisi varmaan, kunhan ehtisi, googlailla noita iiriksiä jos vaikka löytyisi oikea nimi tällekin ihanuudelle. Ja tietysti jos joku lukija tietää vois vähän vinkkailla. Kiitos ja kivaa viikkoa kaikille.

PS: Sori taas oli kirjoitusvirheitä yms. ja piti korjailla. :(

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Iiriksiiii!!!! osa2





Ystävältäni saatu saksankurjenkiekka on yksi pihani feivöriteistä (niin, no sanos mulle sitten mistä kukasta sää et tykkäis, kysyis joku?). En vaan lakkaa ihailemasta tuota ihanuutta. Vaarin tossuksi joku sitä kutsui ja sillä nimellä olen sen itsekin toisille esitellyt. Se kukki heti ensimmäisenä keväänä ja vei mun sytämen mennessään. Sitä vaan oon pikkusen ihmetellyt että miksi se kukinnan jälkeen tuppaa ruskistamaan lehtiänsä. Pitäiskö sitä kastella vai antaa lannoitetta tai jotain. Sitä ei ole mukava katsella semmoisena rönttäpellenä kun kukkien kukoistus on ohi. Varsinkin kun se on tuossa ihan esillä kun pihalle ja ovelle tullaan.




Olen tässä päivänä muutamana ihmetellyt tuota vaaleata iiriksen nuppua että mikä ihme iiris se on. Sitten tänään kun tulin kotio meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni tuon KUKAN. Mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa että oisin ostanut tommosen alun. Eikä sitä paitsi löytynyt minkäännäköistä todistusaineistoakaan, lippusii tai lappusii mistään, joka olisi valaissut mustaa-aukkoa aivoissani. Niinpä mää sit taas kyselen tyhmii, et mitä mää oon menny tekemään. Siis tietääkö joku mikä tää on ja onko se iiris vai nou ja jos ei nii mikä????

Mutta en oo YHTÄÄN PAHOILLANI kun se tuossa niin kauniisti kukkii, tää oli vaan niin kauhian suuri ja ilonen yllätys kun en osannu mitenkään varautuu sitä vastaanottamaan.

Pikkuiiriksiäkin mulla on, mutta niiden kuvat oli niin huonoja ja ylivalottuneita etten nyt viitti niitä tähän laittaa. Tarttee opetella säätelemään kameran valotuksii paremin, mut tähän hätään ei taija onnistuu. Mut jos semmonen ihme täs nyt joku päivä tapahtuu niin palataan sit asiaan sen tiimoilta.

Vielä olisi tarjolla jokunen erivärinen iiriksennuppu ja laittelen siitä postia lissee kun jotain tapahtuu.

Iiriksiiii!!!!




Tämä on ensimmäisiä kasveja joita pihalleni olen istuttanut ja kai tavallisin kurjenmiekka mitä olla saattaa (siperiankurjenmiekka?). Sain pienen puskan aikanaan veljeltäni ja hyvin on viihtynyt. Niin hyvin että se on osaksi syy miksi viehätyin iiriksistä, se on ollut niin helppo kasvattaa. Tai oikestaan se on kasvanut kasvattamatta. Mutta niin tiukka on juuristo, että kun yritin sitä viime syksynä jakaa niin olis ollu varmaan naapureilla näky, jos olisivat katselleet, kun 56 kilonen muori pomppii lapion päällä kuin kengurukepillä. Eikä inahtanutkaan vaikka koitin koko voimineni jyystää juuripaakkua halki. Siinä hommassa tuli hiki ja äitiä ikävä, tai oikeastaan Isäntää ja hänet sitten kutsuin apuun, eikä se ollut kuin yksi polkaisu ja halki meni. Mää että MITÄH, enks mää muka oo VAHVA ja tarpeeks painava. Vaan oli se sitten myönnettävä ettei ollut riittävästi ruista pohkeessa. ;D

Mutta tietysti kunnon puutarhurit ne syksyisin pesee ja viilaa lapiotkin uuteen terään, vaan semmosta ihmettä ei meillä ole vielä päässyt tapahtumaan.



Tänäm iiriksen olen joskus 'pelastanut' alennusmyynnistä. Molemmissa yllä olevissa kuvissa on sama kukka mutta valo-olot erilaiset. Ylempi kuva on otettu päivällä ja alempi aamulla. Ehkä oikea värisävy lienee jotain noiden väliltä. Tarkkaa et tiedä mikä iiris on kyseessä, kun lapussa luki vaan Iris (G). Nyt kun se on kunnolla juurtunut tuohon paikkaan niin näyttää että se kasvaa samaa vauhtia kuin tuo ylempikin, kunnon puska siinä nyt jo on.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Lisää tulppaania

Kaivelin lisää noita tämän kevän tulppaanikuvia ja tässä muutamia otoksia.



Golden Apeldoorn

Tämä tulppaani on ollut tosi kiitollinen kukkija. Istutin sipulit 2009 syksyllä, niinkuin monet muutkin tulppaaninsipulit pihassani. Silloin minuun iski oikein kuume kun piti saada lisää tulppaaneja ja ostinkin aikas monia. Keltainen on kumminkin väri jota pihassani on säästeliäästi, jotenkin se ei iske minuun niinkuin vaaleanpunainen, liila ja sininen. Mutta tästä tulppaanista olen kyllä tykännyt, varmaan senkin takia kun jaksaa kukkia.




Stocholm

Tämä tulppaani on ensimmäisiä pihaan istuttamiani ja yhä vain kukkii. Talo valmistui....öh...tuota noin kuusi vuotta sitten, vai miten se nyt oli. Kumma domestos iski, ollanko asuttu tässä nyt kuusi vai seitsemän vuotta?? No enivei kumminkin. Sain tämän tulppaaninsipulit äidiltäni, öööh siis muistaakseni....?! Nyt olisi aika vähän pöyhiäpaikkaa jossa ne kasvavat, koskapa se nurkkaus tuosta penkista jäi ruokkoamatta viime syksynä ja siinä kasvaa heinää, mutta en ole raaskinut koskea siihen ennenkun kukat ovat kukkineet. Kukka on tosi vaikea kuvattaa väriltään. Siitä tulee jotenkin räikeä kuvassa, mutta on todellisuudessa rehellisen punainen ja kaunis tietenkin. Istutin sipulit hopeahärkin joukkoon, ajatuksena että sieltä hopean ja valkoisen seasta tulisi punaiset kukat, mutta nehän ei kukkineetkaan samaan aikaan, tietenkään höh. Tarttis kai vähä ajatella enste....lisää.



Cool Crystal

Ensimmäinen kuva on vielä viime vuodelta. Istutin noita tulppaaneja kymmenen kappaletta armon vuonna 2009, mutta tänä keväänä sieltä ei noussut kuin yksi ainoa kukka. Tämä olisi NIIIIIN ihana tulppaani, mutta valitettavasti ei jaksa kukkia kuin pari vuotta. En tiedä tarttisko jotain extra hoitoa ja lannoitusta jotta saisi jatkamaan kukintaansa useamman vuoden.

Nyt on alkanut kukkimaan iirikset. Mulla on pihassa niitä kuutta eri plaatua. Yhenlainen hullutus sekin oli kun niitäkin piti saaha lisää. Niitäkin on niin ihania, että en panis pahakseni tutustua useampiinkaan eri värisiin siltä saralta. Tietenki sillä edellytyksellä et ois paikat mihin pistää. Se vaatis jo uuden kukkapenkin tekoa. Ja kukakohan se aatteli tänne muuttaissaan et ihan helppohoitosta pihaa ja ei montaa kukkapenkkiä...... Ruokahalu kasvaa syödessä ja kukkapenkit sitä mukaa kun edelliset täyttyy......

tiistai 7. kesäkuuta 2011

93 madonreikää neliömetrillä


Olen pikkuhiljaa lueskellut Ulla Lehtosen Luonnonmukaisesti omassa kotipuutarhassa -luomuviljelyn käsikirja kaikille kotipuutarhureille-kirjaa. Ajatuksena on ollut hankkia tietoa katteen käytöstä kasvimaalla ja sen hyödyistä. Jos vaikka selviäisi vähän helpommalla kitkemisen suhteen käyttämällä katetta. Ruotsalaiset ovat kuulemma laskeneet, että luonnonmukaisesti viljellyssä maassa on 93 madonreikää neliömetrillä, kun niitä tavanomaisesti viljellyssä maassa on vain 22!?


Nyt pikkuisen harmittaa kun ollaan kaikki ruohonleikkuujätteet hussutettu menehen eikä käytetty tätä vitamiinipommia hyödyksi kasvimaalla. Vaan ei hussuteta enää, tässä todiste. Ollaan jo saatu osaan kasvimaata katetta laitettua ja kunhan nurmikko kasvaa saadaan lisää. Tosin täytyy kyllä mainita ettei se kasvimaan kitkeminen ole paljoa minua rasittanut, kun Mies on hoitanut sen puolen kokonaan. Sipulia näyttää sitten meidän huushollissa riittävän tänä vuonna. Tuli laitettua tavallista, puna- sekä valkosipulia. Valkosipuli saatiin ystäviltämme ja se onkin ihan uusi tuttavuus kasvimaallamme.


Maa-artisokkaa on ollut jonkun vuoden ja hyvin ne näyttävät kasvavan tänäkin vuonna. Kyssäkaaliakin laitettiin kun se viime vuonna antoi ihan kivasti satoa. Siinä kyllä oli joku ötökkä, mutta kun ruiskutin sen rasvattomalla maidolla niin hävisivät pois. Jos näyttää että ilmaantuvat takaisin täytyy uusia ruiskutus. Ja tietennii salaattia on tulossa, vaan eipä ole kovin suureksi vielä kasvanut.


Tässä vielä pottuja, mieheni 'lempilapsia'. Jo helmikuussa hän alkoi puhumaan potuista ja oli kauhea kiire saada niitä purkkiin kasvamaan, että saisi mahdollisimman aikaisin omasta maasta satoa. No, siinä ne nyt kasvaa, purkkiin kylvetyt, hyvällä varrella. Ja mikä ettei, kyllähän ne ovat niin hyviä suoraan maasta kuokitut ja heti keitetyt perunat, jotta muiskis maiskis vaan, ihan vesi herahtaa kielelle kun miettii.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Pelkkää tulppaania

Hoksasin tuossa etten ole postannut paljoa ollenkaan kevään tulppaani kuvia, vaikka harva se päivä olenkin niiden edessä kyyköttänyt. Laitan tässä nyt muutamista parhaimpia kuvia. Täytyy vähän vielä etsiä josko löytyisi lisää ja laittaa toinen osio joku päivä.




Ice Cream

Tämä on varmaan ihanin tulppaani kokopihassa. Tilasin niitä toissa syksynä 10 kapaletta. Yksi sipuli ei tehnyt kukkaa viime keväänä ja tänä keväänä näkyvissä oli vain viisi, mutta kyllä ne on ihania.





New Desina

Samana syksynä istutin nämäkin tulppaanit ja näyttävät kaikki olevan hengissä. Nämä ovat aika korkeita tulppaaneja verrattuna Ice Creamiin, joka ehkä on vain parinkymmenen sentin mittainen, nämä melkein puoli metriä.




Angelique

Tästä Angeliquestakin pidän erityisen paljon. Minulla oli tätä ripsureunaisena, mutta omaa huolimattomuuttani 'tapoin' ne kun en heti istuttanut niitä takaisin maahan kun nostin ne ylös. Viime syksynä korjasin virheen ostamalla uudet sipulit, mutta pitää koittaa löytää sitä ripsureunaista vielä lisäksi.

Näyttää siltä että jotkin toissa syksynä istuttamani tulppaanit ovat hävinneet kuin piaru saharaan. ;) Se tietää sitä että syksyllä on lisää sipulikukkapussukoita kuopattavana. Tai ei pussukoineen vaan siis ne sipulit kuopataan. Ois tietysti kivaa jos löytyisi jotain uutta ja jännää.