keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Suppilovahverohillo


'Anteeks MITÄ?!', oli ensimmäinen ajatukseni kun tuosta kuulin. Mutta niin se vain oli, ystäväni oli tehnyt suppilovahverohilloa. Ja niin minäkin tein kun olin saanut reseptin häneltä. Siis olihan sitä ihan PAKKO kokeilla.

Ystävämme K on kova poika sienestämään, ja ruokaakin laittamaan, ja hän saa aina perjantaireseptin Pentti-Oskari Kankaan Herrankukkarosta ja sieltä on lähtöisin tämäkin resepti. Reseptinlaatijan mukaan suppishillo käy hyvin riistan seuraksi ja kyllä, hirvenlihan kanssa käy kyllä oivasti, sillä testasimme sitä viikonloppuna. Mutta että jälkiruokahillona pannukakun ja lättyjen kanssa?? Hmm, ehkä pikkuisen epäilen, kun suppisten maku on aika voimakas tuossa hillossa, mutta kai sitä pitää pistää elämä risaseks ja joku kerta testata. ;D

Jos jotakuta alkoi kiinnostamaan suppilovahverohillon teko, Reseptin voi löytää TÄSTÄ KLIKKAAMALLA.

Kun pienin tuon kaksi litraa suppiksia sain niistä litran paloiteltuna. Ajattelin että jos talvella tekee pakastetuista sienistä, niin on hyvä vähän katsoa minkä verran niitä tarvitaan. Tosin tuohon nestemäärään olisi voinut varmaan laittaa enemmänkin sieniä, koska neste ei niin kauheasti keittynyt kasaan puolessa tunnissa. Mutta pakastetut sienet pitäsisi siksi ehkä paistaa pannulla kuivemmaksi, ettei neste siitä vain lisääntuisi.

Kivaa keskiviikkoa!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Pieni kierros pihalla


Kamera on ollut ihan toimettomna monta viikkoa, kun valokuvaaminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. No, mutta kuka sitä nyt harmaita päiviä kuvaisi kun valokaan ei oikein riitä. Piti kuitenkin ottaa kamera kauniiseen (!?) käteen ennenkun tuo limenvärinen gladiolus rupsahtaa kokonaan. Minä jo harmittelin sitä ettei se ole vielä yhtään kukkinut. Se kuitenki työnsi ainakin kolme kukkavanaa ihailtavaksi. KIVAA!! Niitä ollaan ohimennessä aina ihailtu.




Pakkanen jos pikkuisen vielä piipahtaa silloin on pakko jo laittaa nuo gladioluksensipulit talviteloille.




Malva kukkii vielä täyttä päätä. Se onkin ainoa kukassa oleva siinä kukkapenkissä. Kaikki muut näyttävät jo aika kulahtaneilta. Ainoa haittapuoli tuossa malvassa on että se vaeltelee penkissä minne tahtoo, eikä pysy siinä mihin sen istutan. Jos vain pikkuinenkin rako löytyy niin eiku siihen vaan kasvamaan. ;)


Ulkosyklaamia laitoin yhteen parvekelaatikkoon sammalien kera. Kauheasti kukkaa ei ole työnnellyt, mutta muutamia kuitenkin. Tämä väri on jotenkin ihana mielestäni.


Lumihiutale on myöskin vielä kukassa. Ostin kesällä kaksivärisen, jossa on valkoista ja tätä vaaleanpunaista sekaisin. Vielä pitäisi jokunen tulppaaninsipuli saada istutettua ja tehdä loput syystyöt, niin voisi hyvin omintunnoin käydä sukankutimen ja neulepuseron kimppuun. ;D

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Tunnustusta

Mää ja mun ruohot on saanu tunnustuksen SAARIPALSTA-blogista Sailalta. Kiitokset ja kumarrukset.


Substanssi- eli sisältöä sisältävän blogin tunnustuksen saajan kuuluu:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tää on siis vaikeeta, mut koitetaan.

1. Kaikkihan tietää sanonnan, että jos kukille puhuu ne kasvavat paremmin. Miettiessäni blogilleni nimeä ajattelin, että jos mää täällä horisen mun pihasta, siis puhun mun ruohoista, ja kommenttilootaankin tulee jotain kivaa puhetta, niin mun piha kukoistaa ja kasvaa, vaikka sit puhuttais potaskaa. ;D Nii ja siks toisekseen sillon oli alkanu tulla tv.stä Weed's sarja (jota sivumennen sanoen en oo kattonu yhtään) vilahti mielessäni englanninkielinenkin nimi, mutta kun tarkoitus ei kuitenkaan ollu kasvattaa sellaisia ruohoja, päätin pysytellä suomenkielessä.

2. Lapsena meillä oli kissaa nimeltä Nöpö. Se saatiin yläkerran perheeltä, jonka Malli-kissa sai pentuja. Nöpö oli söpö mustavalkoinen kissa, mutta sille kävi ohrasesti, koska se jäi auton alle ihan talomme vieressä. Sitä me kolme kersaa sitten kuorossa märistiin (itkettiin). Myöhemmin vanhemmat hommasi meille uuden kissan, joka myös oli mustavakoinen ja nimeksi tuli, yllättävää kyllä, Nöpö. Erään kerran sitten lähdettiin viikonlopuksi ystäväperheen mökille ja naapuri hoiti kissaa sen aikaa. Kun tultiin viikonlopun jälkeen kotiin, Nöpö käväisi tsekkaamassa meidät ja kämpän ja paineli sen jälkeen mutkasta tietä näkymättömiin. Me haettiin sitä joka paikasta, mutta sen koomin sitä ei näkynyt. Liekö ollut rantaloman tarpeessa ja otti nokkiinsa kun ei päässyt mökille mukaan.



3. Lapsuudenkodissa oli myöhemmin myös koira (kuvassa yllä). Ihka aito Seropi (sekarotuinen piski), jonka nimi oli Timi (kirjoitettuna näin kahdella iillä). On siis tullut luettua Viisikko-sarjaa intoo pinkeenä. Timi tuli, kuinka ollakaan, naapurista, joiden koira sai yllättäen pentuja. Niin no, mitä voi odottaa jos koira vaan päästetään ovesta ulos itsekseen aamulenkille. ;D Samasta pentueesta meni perheen sukulaisille myös pentu ja myöhemmin kun se nähtiin niin väritys oli ihan samanlainen kuin meidänkin koiralla, mutta se oli terrierin näköinen myös karvaltaan, kun meidän koira oli enempi pystykorva.

4. Tykkään kovasti riisipuurosta ja ihmettelin edellisessä työpaikassani keittiössä, miksi en saa siitä yhtä hyvää kuin ystäväni E keittää siellä. Juuri sellaista kun lapsena pehmeää, maukasta ja muhevaa. Salaiset aineosat olivat täysmaito ja kerma. Sen jälkeen meillä ei ole keitetty riisipuuroa ilman niitä, sanokoot ravintoterapeutit mitä tahansa. Minä en polta tupakkaa, joten voin yhtä hyvin syödä riisipuuroni täysmaitoon ja kermaan tehtynä ja silti se on paljon terveellisempää, enhän kuitenkaan syö niitä joka päivä tai viikkokaan. Juuri äsken nimittäin söin lopun riisipuuron lakkakiisselin kanssa ja arvatkaa oliko hyvää. NAMS.



5. Käyn kirjastossa melkein joka kuukausi. Tällä hetkellä on yöpöydälläni lukuvuorossa Rupert Isaacsonin kirja Hevospoika, vaikka viime aikoina lukeminen on suuntautunut enempi käsityö- ja puutarhakirjoihin kuin romaaneihin.

6. Käytän kotona aina villasukkia. Tällähetkellä niitä on käytössä viisitoista paria, joita viisi paria sain juuri parsittua. Silti tuntuu että vielä pitäisi kutasta muutama pari lisää.



7. Olen kova likka hurahtelemaan (jos joku ei ole nimittäin vielä huomannut). Hurahduksien kohteena ovat olleet esim. iirikset, tulppaanit, skillat, daaliat, langat, puikot, neulemallit, langat, langat ja niin langat, ai niin ja nyt tänä syksynä hillot. On pitänyt tehdä kokeeksi aina jotain hilloo kuten luumusta, kurpitsasta, tyrnistä ja omenasta. ....... Puhuinko mää vielä langoista mitään....... niistä höpisen tuolla käsityöpuolella.



8. Viimeaikaisista pohinnanaiheista kertoo nämä kuvat. Mutta kun pitäisi yksi pää vielä kääntää. Se olis sitten maailman kahdeksas ihme. :D



Jaan tämän tunnustuksen eteenpäin yhdelle uudelle bloginpitäjälle Paksun Leidin Aarteet-blogiin sekä seitsemälle halukkaalle blogissani vierailevalle, jotka eivät ole vielä saaneet ja sen haluavat. Olkaa hyvä!

Vinkatkaa tuonne kommenttilootaan, jos nappaatte tuon tunnustuksen, niin tulen vierailemaan blogissanne.