tiistai 28. helmikuuta 2012

Lupasivat aurinkoa


Tv kolmosen Miina metronomi ;) ennusteli aamulla päivän säätä. Hänen puheista päätellen oli aurinkoa luvassa. Niinhän tuo näyttää sitten paistavan. Ihan kivaa vaihteeksi. Jospas tää meikäläisen mökkihöperyys olisi päättymään päin tällä erää. Hope so, sanottais kolmannella kotimaisella.

Mun digijärkkäri on edelleen huollossa, joten tyytyminen on tähän pokkariin. Saapas näkee saanko sen edes ennen hiihtolommoo takasin vai pittääkö lomakuvatki sihdata tällä.


Tämmösen tunnustuksen sain Tuijan koti ja puutarha-blogista. Kiitoksii kovasti. Tämä pitäisi sitten jakaa viidelle blogille joille toivoo lisää lukijoita. Ööööö, tuota tätä en ollukaan muistanut miettiä. Täytyypä siis mietiskellä ja lisätä jälkeenpäin, mutta jos joku nyt tämän bongaa ja haluaa, pankoon viestin kommenttilootaan niin olkoon hyvä vaan. :D

Kuka on käynyt minun puutarhassani?
Kuka on syönyt minun kukkapenkistäni?
Onko se vierailija Kolme pientä karhua vai joku muu pörrökarva? Ehkä pikemminkin 'Sä olet minun Bambi'  tyyppinen vaeltaja. No, se nyt on ainakin selvää etten minä ole mikään Kultakutri. Onhan mulla nuorena ollut tukka vyötärölle asti, mutta nykyisin Kultakutrin asemesta taidan olla Nysäpää. ;) Kolmen sentin haivenista ei paljon lettejä laiteta. Sen verran tuota tukkaa kuitenkin on, että siitä pystyy vielä hyvin tukistamaan. Meinaan ettei tartte laittaa teippiä ja nykästä. Tosin Äiti ei tukista, elämä tukistaa. Joskus.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Meillä ryskätään





Ei saanut mysrky puita kaatumaan tontiltamme, mutta Isännällä on sisäinen pieni metsuri hieronut käsiään yhteen jo hyvän tovin. Tänään se on päästetty valloilleen, kuten kuvista näkyy. Neljä kuusta kaatui ryskyen sen päristelyn tuloksena. Riittää ensi talvenakin poltettavaa takassa. Halkopinoon liiterissä onkin tullut tänä talvena iso kolo, kun joka päivä on poltettu ainakin takallinen puita talon lämmitykseksi. Niin ja viime viikonloppuna Isäntä paistoi muutaman ohrarieskan leivinuunissa. Olivat muuten eri makoisia. Nam!
Mukavaa viikonloppua kaikille.

maanantai 13. helmikuuta 2012

En ole mikään piironkinjalka

Mä vaikka tässä istun ja vartoon

Oon suora niin kun Eiffelin torni

Ja ryhti on kuin Holkerin Harrin

On runojakin laatikko täynnä

Mä Bahamalle varmasti lähden
Ja elokuvatähtiä tiiraan
Mä istun vaan ja sua hirveesti rakastan
Sitä vaan että kotka on laskeutunut. ;D  Eli Äidiltä ja Isältä saatu piironki tulla tupsahti matalaan majaamme ja se on kuin tehty tuohon paikkaan. Piironki on ollut vanhemmillani ainakin 40 vuotta. Silloinen naapurin rouva oli ostanut vaatekaapin ja tuo ei enää mahtunut hänen kämppäänsä joten hän pyysi, että Isäni hommaa sen pihalle ja pistää palasiksi?! Äiti kysymään, että onko se pakko hajottaa? Ei kuulemma ollut, kunhan pois veisivät. Maksua rouva ei halunnut, mutta Äidilläni sattui kukkarossa olemaan kaksi kymppiä ja sen hän antoi rouvalle. Alunperin piironki on ollut petsattu, mutta jossain vaiheessa maalattu. Tarkoitukseni on kesämmällä maalata se uudestaan, tällä kertaa valkoiseksi. Kyselin jo velipojalta, joka on puuseppä, alustavasti neuvoja miten se olisi paras tehdä, miten hioa ja mitä maalia käyttää. Mutta täytyy palata asiaan vielä uudestaan sitten kun on ajankohtaisempaa. Että sitä odotellessa. Jep jep.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Ryntäys ulos pakkaseen....


 .... tapahtui aamusella, kun huomasin jonkun mollikan paahtavan (?!) ihan oranssina. Pakko oli riuhtoa vaatteita päälle alta aikayksikön, ettei se vaan kerkeä livahtaa pilven takse piiloon. Ehdinpäs! Muutaman kuvan sain otettua digipokkarilla, nääs nyt se järkkäri on mennyt puhdistukseen. Sanoivat että saattaa maksaa se puhdistus jopa satasen, kääk. Mut ei kai auta itkut markkinoilla, jos meinaan haluaa roskattomia kuvia. Ja kyllä hän haluaa, ettei tarvii vielä siirtyä verenpainelääkkeisiin. ;D Tämän jälkeen olikin aika keitellä hyvät aamukahvit ja rieskaa palan painikkeeksi, koska olen sen arvoinen, sekä pikkuisen puikoilla nitkuttelua jotta sais villapuseron äkkiä valmiiksi. Kivaa viikkoa kaikille!



torstai 2. helmikuuta 2012

Hei, ne laiduntaa





Eipä ois tarvinnu olla huolissaan peuran kavereista. Aamupäivällä tämä kaveri popsi ihan rauhassa murkinaa ja kun tarkemmin kiikarilla katselin metsään, siellä näkyi muitakin köllöttelemässä.


Iltapäivän puolella sitten koko poppoo tuli lounaalle takarinteeseen ja niitä oli neljä. Yksi jää vähän piiloon tuohon pienen kuusen oksien alle.


Yksi uskalikko tuli napsimaan sireeninkin oksia, mutta kopsuttelin ikkunaan sen verran että siirtyi kauemmas. Nyt on ainakin todistettu se ettei kaikki peurat ole joutuneet metsästäjien saaliiksi, kun niitä maastopukuisia ukkeleita pyssyt olallaan on hiippaillut täällä päin.


Nams nams mums mums.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ote päivän kuvasaaliista


Sammakon talvipalttoo.


Heinää ei nää.


Alkaako kohta urputtaman?
 


Kuvat on valittu huolella siten etteivät roskat näy. ;D Pakko viedä puhdistettavaksi koko kalusto, kun ei tästä muuten mittään tuu ja säästyy kaksi harmaata aivosolua liialta stressiltä ja verenpaineen nousulta. Hieman otti taas pattiin eli nuppiin, mutta ilma kyllä oli ja on vieläkin kuin morsian, aivan ihanaa.