torstai 28. lokakuuta 2010

Huurrekuorrutus


Eilen aamulla otin pitkästä aikaa kameran käteen ja menin pihalle käppäilemään sen kanssa. Ikkunasta katsottuna ilma oli huurteisen raikas ja niin se olikin.


Täytyy kai pitää varansa ettei blogi vaivu talvihorrokseen niinkuin alppimurmeli, joka horrostaa kuusi kuukautta vuodessa. Silloin sen ruumiinlämpö laskee noin viiteen asteeseen ja sydämensyke yhteen tai kahteen kertaan minuutissa. :)


Jos nyt pitäisi tavoitteena että ainakin kerran kuukaudessa tänne elonmerkkiä laittaisi. Ehkä se onnistuu paremmin kun sen sanoo äänen.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Melkein siistiä


....on täällä meidän varastossa nykyisin. Nääs kun Isännällä oli tuossa lommoo ja muuta vapaanpuoleista niin hää riehaantui valkotornaadon lailla siivoilemaan paikkoja (jo oli aikakin). Harmi vaan ettei ole ennen kuvaa, siitä miltä näytti siivouksen alussa. Se voisikin olla aika elämys. Hän rakenteli tuohon oikealle pienemmän hyllykön minun ruukuille ja muille pihavermeille, työpöydän ikkunan alle ja lapioille sun muille naulat tuonne seinustalle.

Hyllylä näkyy vielä kuvanottohetkellä olevan pelargoniat ja daalioitten juurakot mustissa laatikoissa, mutta nyt ne on jo siirretty lämpimämpään varastoon. Tässä varastossa kun lämpötilä menee talvella pakkasen puolelle. Täältä lähti kaatopaikalle rompetta poikineen. Miten sitä ihminen voikaan olla semmoinen hamsteri. Kuusi vuotta ollaan talossa asuttu ja nyt ensimmäinen kunnon siivous muuton jälkeen. Tyytyväinen saapi nyt olla.


Viime viikolla vielä kaivelin maasta cladioluksien sipulit. Toivotaan että säilyvät sekä nämä että nuo toisetkin kukat talven yli varastossa hengissä. Minulla ei nimittäin ole ennen ollut daalioita ja cladioluksia enkä ole myöskään yrittänyt saada pelargonioita säilymään talven yli. Kerta se on ensimmäinenkin.