Mun Miäs...

...on semmonen touhuuja, oikeestaan se on ihka oikee Puuha-Pete. Sil on aina meneillään joitakin rojekteja, omia tai toisten. Niitä se sitte touhuu ja jos se ei touhuu... se nukkuu. Siinäkin se on oikeen hyvä. Se pystyy nukahtamaan ennenkun pää koskee tyynyy ja se pystyy nukahtamaan millon vaa, missä vaa ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Joskus oon ihan kateellinen sille, varsinkin sillon kun se kuorsaa vieressä enkä mää saa siks unen päästä kiinni. ;))


Täs ois todistusta siitä et se on taas touhunnu ja viä kaikenperäti koton. Tästä se niinku lähti se ajatus. Ensin tomminen loota pihal, se kyl tehtii jo ku taloo rakennettii, sit muutama tolppa seisaalleen ympäril.


Sit alkas tulee koolinkii ja lautoi, ihan ku tanssilattiaa tulis, aijai. Pyäräytetää taikasauvaa ja kilkutetaa vasaral ja surrataa sirkkelil, tyyliin hyvää yritetää, mut täyrellist tuppaa tulemaa ja simpsalapim...


Täst valmistu pergola. Eiks oo ihan kivan näköne. Siint mee viel keskustellaan et pitääks toi maalata. Miäs kysyy 'miks' ja mää vastaan 'miks ei'. Valkone ois keveämmän näköne, mut sininenkää, siis talon värinen ei kai ois paha. Miäs kysyy 'miks' ja mää vastaan 'miks ei'. Tää pohrinta siis jatkuu hiukkasen. Mut vois sitä varmaan kyssyy, mitä mielipuolta toiset on kun rillikausi avataan ja vietetää pergolan avajaisii. Sil viissiin.