Hiphei

Nythän ne nytkähti etiäpäiten nämä hommat. Kai sitä vaan oottaa että sais aikaan enemmän kun saa ja sitten tuntuu, ettei saa aikaan mitään. Sain laitettua maahan noin puolet niistä n. 320 (!??) sipulista, jotka on tullut hankittua. Kun lajittelin niitä tuossa huoneen lattialla miettien mihin paikkaan niitä istuttaisin tuli mieleen, että äiti mitä mää taas oon tehny. Niin monta pussia ja nyssäkkää sinä oli.



Meillä on kaksi isoa ruukkua ja ajattelin tällä kertaa kokeilla laittaa sipulikukkia niihin , niin on mukavampi keväällä katsella niitä kun sieltä kurkkaa jotain ihanaa. Tähän toiseen tulee narsissia, Triandus Thalia luki pussissa, keskellä ja reunoille oranssinpunaista tulppaania, Kaufmanniana Fashion.




Toiseen laitoin tilaamaani kevätunelma lajitelman, sisältäen Finolaa ja Black Neroa. Ne ovat tuossa keskellä ja ympärillä on vanhaa Stocholm tulppaania jonka kaivelin ylös sen kukittua. Jos noista uusista tulee niin ihanat kuin kuva antaa ymmärtää niin olen kyllä aivan myyty. Tuo Black Nero on kyllä niin tummaa, etten ole noin mustaa tulppaania ennen nähnyt ihan eävänä. On taas mitä odottaa keväällä. ;)


Kaikki puiden alustat olen myös mennyt läpi. Ennen kuvaa ei ole, kun iski semmoinen ronspiraatio etten ehtinyt kameraa hakea ettei se vaan heti mene pois. Siinä riittikin lapiolla töitä ja otin kunnon rinkulat nurmikkoa pois ja toin uutta multaa tilalle.


Ensimmäisen kirsikkapuun alla on kurjenpolvea ja siihen istutin nyt Triumf tulppaania 21 kappaletta seuraksi. Toisen kirsikkapuun alla on hopeahärkkiä ja sinne laitoin tuota Jackpottia 30 kappaletta. Muutakin tuli vielä laitettua, mutta ehkä postailen niistä tuonnempana. Reipasta torstaita vaan kaikille. :)

Neulojan syysasetelma

Äitee osti mulle lahjaksi näitä callunoita varmaan jo kaks viikkoo sitten. Nyt kun sain aikaiseksi viimein siivota kesäkukat pois noista parvekelaatikoista, niin sain nämä niihin. Se oli semmonen kaheksan kappaleen tarjous ja kun laatikoita on kolme, niin yhteen ei riittämyt kuin kaksi callunaa, joten piti kekkasta jotain lisää.


Siitä se ajatus sitten lähti, kun muistin että mullahan on vielä nyssäkkä meriheinää männä vuojelta. Siihen kieputtelin ompelulankaa, jotta pyssyy kasassa ja mettästä pari pajunoksanpätkää ja noita ruusunmarjoja sainkin sitte ettiä kun ei omissa hansaruusuissa ollu marjan marjaa, vaan löytyihän niitä kuitennii (eläkää kertoko kenellekään, mut kaupungin puskista riipasin pari kourallista ohi mennessäin, uups).


Jotennii tuntuis et nää toisetki lootat kaipais vielä jotain, tai sitten nou, mut mitä?

Muuten pihahommat etenee etanan vauhilla, ei sen pualeen, niin ne tuppaa muutki hommat jurnuttavan. Oon joko laiska, hidas tai aikaansaamaton, mut eteenpäin on eläväisen mieli ja kai se sitte eteenpäin on vaik nenälleen kaatuis. ;D


EDIT. Paan laittaen tänne linkkivinkin TUIJAN KOTIIN JA PUUTARHAAN jossa on arvonta meneillään. Siel on käyny väkee ku pipoo joten käyhän sinäkin. ;D

Kurpitsapäivä

Tänään oli niin sateinen päivä, että ajattelin sen olevan mitä parhain päivä käydä nirhasemassa yksi kurpitsa irti varrestaan. Kokoeron omenaan näkee kuvasta. Painoa kurpitsalla oli kokonaista 4039g, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Halusin kokeilla kurpitsahillon tekoa, mutta googlettamalla en löytänyt mitään kivaa ohjetta, joten piti ottaa käyttöön kikka kolmonen, siis kilauttaa kaverille, koska muistin saaneeni joskus herkkuhilloa mieheni veljen vaimon tekemänä.


Ohjeessa jonka sain oli kilo kurpitsaa ja kilo omenaa, mutta halusin puolittaa tuon omena kilon ja laiton puolet omenaa ja toisen puolen porkkanaa. Näiden lisäksi tuli vielä yksi appelsiini ja yksi sitruuna mehuineen ja kuoret raastettuna. Sekä tietenkin hillosokeria. Aikani keiteltyäni surautin sauvasekottimella ihan soseeksi. Tavaraa tuli noin kaksi litraa. Arvatkaa tuliko hyvää?


Kaapissa oli myös lojunut viherherukkahillo jota ei syönyt erkkikään, koska se oli jäänyt liian happameksi. Niinpä kiehautin vielä puolikkaan annoksen kurpitsahilloa, nyt vain omenalla ja appelsiinilla höystettynä ja keitin viherherukkahillon sinne joukkoon. Nyt tuli kuulkaa niin lempeetä, niin lempeetä että jos nyt ei kelepaa nii johan on ihime, sanoo pohojalaanen.

Koko kurpitsaa en saanut näihin menemään, joten keittelin kuutioita ja pakastin tulevaa käyttöä varten. Vielä siellä olisi yksi varmaan parin kilon kokoinen kurpitsa ja yksi pieni, mutta se ei taida kasvaa enää. Niistä vois koittaa tehdä keittopohjaa pakkaseen, tai sitten jotain muuta jos tulee joku aate. Ai nii, en tiiä oonko sanonu et tein myös kokeeksi luumuhilloa, kun sain luumuja Velipojalta ja siitäkin tuli nanna, vaikka ite sanonkin. Kohta mun tarttee hommata uus jääkaappi ku noita purnukoita tuntuu tulevan alvariinsa. Jotta kyl meil hilloo on kohta ku lottovoittajalla. ;D

Jos metsää haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Risto-Matti Ratia on joskus sanonut jotenkin tähän suuntaan, että kun ihminen menee metsään, hän näkee siellä puita, sammalia ja kiviä, mutta luova ihminen näkee peikkoja, keijukaisia ja erilaisia eläinhahmoja yms. Niinpä. Ollessamme viikonloppuna minilomalla veljen porukan kanssa, menimme veljentytön kanssa metsään pienelle lenkille hän tokaisi ykskaks, että tuolla kannolla on silmät.


Ja niinhän sillä olikin. Mykkä kanto, jolla ei ollut suuta ollenkaan. Katseltiin sitten sillä silmällä ympärillemme ja näimme myös...


...Rosvon naamioineen, liekö ollut joku pankkiryöstäjä vai mikä, sekä...


... jonkun koirankuonolaisen, jolla oli laput silmillä. Olikohan valvonut liikaa ja haudutti silmäpussejaan. ;) Veljentyttö ei kovin kauaa jaksanut katsella tätiään, joka könysi sammalikossa kuvaamassa kaikenmaailman sieniä, jotka olivat suurimmaksi osaksi parhaat päivänsä nähneet, vaan loihe lausumaan etteikö me voitais kuvata jotain KIVAA.


En tiedä teistä, mutta minusta tämä ainakin oli kivaa, eikä tällä kertaa mielikuvituksen tuotetta. Pikkiriikkinen sydämenmuotoinen sieni. Kyllä, metsä yllättää. ;D