Muutama viikko sitten, kirsikankukkien aikaan, minut yllätti sellainen surina ja pärinä, etten moista ole ennen kuullut. Kultakuoriaiset kirmasivat joukolla kirsikkapuuhun. Niillä oli treffit ja niillä oli kevättä rinnassa. Kameran kanssa liityin joukkoon hurjaan ja hieman pelkäsin, koska ne istahtavat hiuksilleni kuin heinäkasaan heinäladossa. Eivät istahtaneet, onneksi. Ehkä se kuitenkin oli mukavampaa kirsikankukkien lomassa puuhastella. ;) Niitä taisi olla ainakin kymmenen pariskuntaa takaamassa kultakuoriaissukupolven jatkumisen edelleenkin. Mikäs siinä oli suristessa auringon paistaessa, vienon tuulen helliessä ja keinuttaessa kirsikkapuun oksia.
Oppisinkohan viimeinkin muistamaan tämän härvein nimenkin? Meinaan, ettei joka kerta tarvitse kirjoista tarkistaa. Hope so.
*click*
Oih, mitkä surisijat! On niillä ollut ainakin kauniit alustat puuhailuille.
VastaaPoistaUpeat kuvat olet heistä saanut!
Upeat kuvat! Uskomaton väri, surisija on kuin koru.
VastaaPoistaHienoja kuvia olen surisijoista saanut!
VastaaPoistaVoihan Skarabee sentään! Ja kirsikkapuu oli valkoinen huntu yllään... Mieletön tunnelma näissä "hääkuvissa"!!!!
VastaaPoistaKuoriainen on kaunis, vaikkei kovin viehättävä kuitenkaan...
VastaaPoistaKiitos kaikille. Kyllä se vähän pelottava pörrääjä on, kun se tulee korvan juureen pörräämään sillä turboahdetulla moottorillaan. Aika onnenkantamoinen oli, että valitsivat juuri meidän kirsikkapuun ja satuin olemaan kotosalla. :)
VastaaPoistaEnpä tiennyt nimeä, mutta tuollainen minullakin oli Pionissa. Hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos. Vastavierailulla kävin blogissasi.
Poista