Tattia kanssa

 Taas on SE aika vuodesta, jolloin Isännän silmissä alkaa hull... ei kun sienenkiilto silmissä paistelemaan. Tuskin ehtii töistä kotiin tulla, kun jo kori kädessä vilahtaa risut ryskyen apajille. Mikäs sen mukavampaa, mulle. On nimittäin sen verran hyvin koulutettu, että sen minkä mettästä kotiin kantaa, sen myös perkaa, paistaa, pussittaa ja pakastaa. ;D

Tämän syksyn sienikiintiö alkaa jo olla täytetty. Herkkutatteja lähinnä. Kanttarellejakin olisi haluttu, on niitä kyllä maistiaisiksi tullut, mutta ei paljoa pakastamiseen. Suppiksia on vielä viime vuodelta sen verran, ettei taideta niitä nyt kerätä. Huomatkaa käytän me sanaa, vaikka hän olisi tarkempi ilmaus. Syömisessä autan parhaani mukaan.

Syskyn ja satokauden alkaessa menin sanomaan, etten tänä vuonna tee hilloja, mehua vaan kaikesta mitä tulee. Vannomatta paras. Mehua teinkin. Ämpärillisen kirsikkamehua ja melkein toisen mokoman sekamehua pihan marjoista ja joistakin pakasteesta löytyneista vanhemmista marjoista.

Sitten sain semmosen ällin, että jos sittenkin vähän mustaviinimarjahyytelöä. Ja pakkasesta löytyneistä karpaloistakin, kun niitä ei ollut tullut syötyä. Kirsikkahillokin olisi kiva, mutta hoksasin sen vasta sitten, kun olin jo mehustanut kaikki, että hyytelöä sitten vaan. Tyrnisatokin tuli kerättyä. Vaivaiset kolme tai neljä desiä. Jospa kokeilis omien omenoitten kanssa, puolikkaan annoksen, eli 1,5 kg.sta omenaa. Niin, sitten on kaikkea tullut neljä-viisi purkkia.

Tyrni antaa kivan värin omenahillolle ja melkein peittää omenan maun, mutta se ei haittaa. Hyvää on!

Hauskaa viikkoa kaikille.