Palauttaessani kastelukannuja vesisäiliön luokse pongasin sisiliskon köllöttelemässä harmaantuneen lavan päällä.
Hiippailin siitä hitasti nurkan taakse ja pinkaisin juoksuun hakemaan kameraa.
Onneksi se oli päättänyt vielä nautiskella auringon paisteesta ja pysynyt paikoillaan.
Meillä oli siinä mukava rupattelu hetki kaksistaan.
Kerrottiin kuulumisia kesän sujumisesta ja kuinka mukava on vielä ottaa mollikkaa ja kerätä d-vitamiinia talven varalle.
Lisää sisiliskoista voit lukea:
Leppoisaa päivää kaikille. :)
*click*
Mahtavat liskokuvat! Sinulle on tunnustus Saaripalstalla :-)
VastaaPoistaVoi kiitos. Kävin kurkkaamassa blogiasi. Kiitos myös tunnustuksesta.
PoistaMäkin taisin antaa sulle juuri saman tunnustuksen :) Tuplasti nyt sitten tunnustellaan!
PoistaNiin ja upeat kuvat liskosta!
Hih. Kiitos nyt kovasti sinullekin. Sekä tunnustuksesta, että kuva komentista. :)
PoistaKivoja kuvia sisiliskosta. Ne ovat ihan sympaattisia otuksia paistatellessaan auringonpaisteessa.
VastaaPoistaKiitos. Täällä ollessa olen alkanut sympatiseeraamaan noita sisiliskoja. Ne ovat niin kauniitakin, läheltä katsottuna. Ainakin minun mielestäni. :)
PoistaHienot kuvat!
VastaaPoistaJa onpa täällä kauniit kukat sivupalkeissa, ihan kuin olisi upeassa puutarhassa vierailulla.
Kiitos sinullekin. Pidän noista hempeistä kukista itsekin. Vaaleanpunainen. Tyttöjen väri. ;D
PoistaNyt kun katselen Sisi Liskosi kuvia, niin onhan se tosiaan kaunis. Mutta silti aina säikähdän, kun se sujahtelee jalan vierestä kukkapenkin reunakivillä.
VastaaPoista:D Kyllä minäkin säikähdin niin, että kiljaisin, kun olin siistimässä mansikkapuskia, sisiliskon yht'äkkin vilistäessä karkuun. Täällä on nimittäin käärmeitäkin. En ole tänä vuonna onnistunut (?!) näkemään, mutta äitini väittää nähneensä.
Poista