keskiviikko 8. elokuuta 2012

Pistin pääni pensaaseen....

.... ja läksin pakoon pahaa maailmaa. Mutta piikikästä sielläkin oli. Isännän työhanska toisessa kädessä, aseena ämpäri ja marjapoimuri (ystävän vinkki).  Sen verran tiheäoksainen, kuitenkin meidän karviaismarjapensas oli, ettei siitä juuri ollut apua. Poimin käsin.


Parhaat ja makoisamman näköiset löysi tien omaan käkättimeen. Se tekee mulle ittelle hyvää. Reilu puoli ämpäriä niitä tuli. Vihreitä on vain tuossa päällimmäisenä pikkuisen.


Sen jälkeen palkitsin itseni palkokasvin tuotteilla ja vedin herneet nen... ei ku sinne ääntä kohti, josta kuului namnam, mums, mums, rouskis. :D

8 kommenttia:

  1. Nam, nam, nam! Voitko kuvitella, että luulin karviaisten olevan kitkeriä. Onneksi älysin maistaa oman pihani vanhan puskan marjoja ennen kuin olisin pistänyt puskat mataliksi. Ne ovat älyttömän makeita! Menenpä tutkimaan olisiko siellä vielä marjoja jäljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Salaisuus kai lienee, että antaa kypsyä rauhassa. Huomattiin nimittäin, että yhden kirsikkapuun marjatkin on ihan syötäviä, kun ei olla heti vähän punertuessa poimittu. ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Vielä olisi keräämättä kaikki viinimarjat.

      Poista
  3. Kunnon sato ja ois ihana maistella hieman karviaisia. Karviaismansikkamehu on ihan parasta jos sellasta kukaan enään jaksaa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin tämän vuoden marjoista keittää mehua. Viime vuonna tein pikkuisen erilaisia hilloja, mutta ei niitä kauheasti mene. Pitäisi kai joka viikko paistaa plättyjä, niin sais joskus tehdä uuttakin hilloa. :)

      Poista
  4. Oi mikä saalis! Täytyisi varmaan hankkia omallekin pihalle karviaisia. Yksi punainen ja yksi vihreä puska, nam :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo punainen on aina tuottanut enemmän marjoja, en tiedä miksi. Vihreä on jotenkin kitulias kasvussaan.

      Poista